sunnuntai 1. toukokuuta 2016

HIIHTÄMISEN JALO TAITO...

Hiihtosesonki on juuri päättynyt, lämpöaalto ja yölliset vesisateet ovat saaneet lumet sulamaan nopeasti ja Kemijoen jäät lähtivät liikkeelle tänään vappuaamuna. Aamulla oli joki piripintaan täynnä jäätä ja tietenkin vettä. Oheinen kuva on otettu sillalta yläjuoksulle päin.


Hiihtokausi on ollut kaikin puolin kuluneena talvena hyvä, lumi tuli normaaliin aikaan ja sitä on ollut runsaasti, joten Pyhätunturinkin latuverkosto on pysynyt erittäin hyvässä kunnossa läpi talven. Pakkaskausi oli suhteellisen lyhytaikainen mutta flunssat olivat ärhäkkää lajia haitaten ulkoiluharrastuksia. Omalta kohdaltani pääsin lähelle tuhannen kilometrin tavoitettani , joten tyytyväinen voin olla kun huomioi, että joka talvi on taas vuotta vanhempi. Hiihdellessä niin Pyhällä kuin kirkonkylän laduillakin tulee seurattua muitakin ladulla olijoita, onko vastaantulija nainen vai partasuu mies ja minkähän ikäinen hän on. Lasten ja nuorten osuus keskittyy lähinnä hiihtoloma viikoille, joka on luonnollista koska koulu ja opiskelut tietenkin estävät saapumisen muulloin. Paikallisilla ja lähialueen nuorilla olisi kuitenkin mahdollisuus käydä säännöllisesti esim. Pyhän laduilla mutta kovin harvassa nuoria hiihtäjiä on.

Ns."vanhaan " aikaan hiihtämään opittiin jo muutaman vuoden ikäisenä, liikkuminen silloin oli talvisin helpointa hiihtämällä, ihminenhän yleensä valitsee sen helpoimman tavan liikkua. Toisaalta lasten leikit olivat  mäenlaskua ja erilaisia kilpailuja, jolloin sukset olivat päivittäin käytössä. Pelkosenniemelläkin oli koululla välituntilatu ja päivittäin ainakin ruokavälitunnilla oli käynnissä oma-aloitteiset viestihiihtokilpailut. Kunnan koulujen ja kuntien koulujen väliset kilpailut järjestettiin vuosittain. Meilläkin oli Pohjois-Lapin alueen kilpailut järjestettävänä ja osanottajia oli pitkälti toistasataa Kemijoen jäällä.
Näistä ajoista on tapahtunut huomattava muutos, syitä ja asioita jotka muutoksen saivat aikaan on pohdittu yleiselläkin tasolla valtakunnassa. Yksi huomio hiihtämisen suosion laskuun on havaittavissa, muutama vuosikymmen sitten tuli käytäntöön kouluihin ja jopa koteihin että lapsen pitää saada valita häntä miellyttävä tapa liikkua tai olla liikkumatta. Nyt sen ajan lapset ovat vanhempia ja heidän suuntautuminen heijastuu tietenkin omiin lapsiin. Ulkoilemisen juurruttaminen vaatii koko perheen yhteistä osallistumista. Norjalaisilla näyttää näin olevan. Lapissa ollaan etuoikeutetussa osassa verrattuna muuhun suomeen, joten sitä pitäisi osata arvostaa.

Nykyään hiihtämisen jaloon taitoon ei opi luontojaan, vaan siihen pitää opettaa lapset jo nuorena.
Opettamisen ohjeeksi pitäisi markkinoida tapoja miten se tehdään. On esimerkkejä kun vanhemmat vievät alle kouluikäisen lapsensa esim. Pyhän vaikeimmalle latuosuudelle ja jaksaminen / taito ei riitä 5-10 km suoritukseen.
Parikymmentä vuotta sitten Sotkamon liikunnan opettajat kehittivät ns. hiihtomaan , vanhanajan tapaisen jokitörmän tai pikkumäen nyppylän , jossa kiivettiin ylös ja laskettiin alas töyssyjen tai hyppyrin kautta. Porukka temmelsi ja oppivat samalla perustaidot. Koulut, päiväkodit ja kuntien liikuntatoimi olisivat avainasemassa tässäkin.
Hiihtokeskukset kilpailevat asiakkaista erilaisilla palveluilla. Pyhätunturi voisi olla ensimmäinen, joka toteuttaa tämän hiihtomaa idean, turistien lapset voisivat olla ohjatussa toiminnassa ja myös nämä aikuiset ranskalaiset, aasialaiset, venäläiset  ym. jotka erittäin iloisena harjoittelevat hiihtämistä.
Heillehän myös pitäisi opettaa perusasiat, tasapaino, liukuminen ym. tekniikka. Keskuksen läheisyyteen tämän toiminnan saisi sovitettua kunhan toimeen vain tartutaan.
Hiihtämisen kuten pyörällä ajamisen suhteen pätee sanonta "minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa".
Pentti Pyykönen
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti