sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Paavalinpolulta

Missä  voi kuunnella Jorma Hynnistä ja Jouni Someroa 'livenä' ja läheltä? Tietenkin Pelkosenniemellä!  Tänään oli Kairosmajan 30 -vuotisjuhlat ja siellä juhlassa esiintyivät edellä mainitut herrat. Olen vieläkin näin illalla lumoutunut, että saimme mahdollisuuden osallistua tällaiseen Jumalanpalvelukseen ja juhlaan. Kiitos järjestäjille!

Mitä muuta? Paavalinpolulla pikkumummi kiireisesti valmistaa yläkerran ompelukammarissa Aarolle 5 -vuotislahjaksi tilkkutäkkiä, jossa pitää olla koiria, perhosia, tähtiä ja timantteja. Täkki lähtee synttärilahjaksi Helsinkiin, Vuosaareen.  Ukki paulottaa salissa verkkoja ensi kesän kalastuskautta varten Lokkaan.

Pelkosenniemi on hyvä asuinpaikka, täällä on sopivasti ollut tarjolla palveluita. Murheena tällä hetkellä on kirjastopalvelut ja koulun toiminta! Kirjasto on suljettu! Se on ollut meille vauvasta vaariin tärkeä palvelu! Siis kirjastopalvelut kuntoon ja koululle tilat! Kirjasto syntyy uudelleen!

Olen Kirsti Pelkonen, ensimmäisen kerran Tampereelta tänne jouluksi 1966 tullut ja nyt innokas pelkosenniemeläinen.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kirjasto syntyy aina uudelleen

Herään aamuyöllä painajaiseen. Vai oliko se sittenkin totta? Ettei olisi kirjastoa… Hieron silmiäni ja yritän rauhoitella hakkaavaa sydäntäni. Kyllä, Pelkosenniemen kirjasto on ollut suljettuna jo muutaman viikon ja sitä ennenkin avoinna vain kerran viikossa.  Miten tähän on tultu?

Pelkosenniemen kirjastohan on osa Sodankylän ja Savukosken kanssa yhteistyönä toimivaa Sompion kirjastoa. Kirjasto sijaitsee vuonna 1965 rakennetussa kirjasto- ja koulurakennuksessa kylki kyljessä Niemen koulun kanssa. Jo vuosia sekä koululla että kirjastossa on kuitenkin ollut havaittavissa ongelmia, joiden lopullinen syy paljastui viime syksyn tutkimuksissa: koulu- ja kirjastorakennus on vuosikymmenien varrella muuttunut käyttäjilleen ongelmaksi. Aikoinaan modernit rakenneratkaisut ja uudet rakennusmateriaalit ovat ajan kuluessa osoittautuneet terveysriskiksi.  Maasta nouseva kosteus ja alkuperäisen tasakaton aiheuttamat vuodot ovat muhineet rakenteissa ja muodostaneet ennen niin upeasta rakennuksesta käyttäjilleen epäterveellisen tilan. Monet ovat oireilleet jo pitkään, heidän joukossaan sekä kirjaston että koulun henkilökuntaa, koululaisia ja kirjaston asiakkaita.

Vaikka kirjaston toiminta järjestetään Sompion kirjaston puitteissa, kirjastotilasta on vastuussa kunta. Ja nyt kunnan päättäjät pohtivatkin kirjaston ja koulun tilannetta ja etsivät ratkaisuja toimivan tilan löytämiseksi. Odottavan aika on pitkä. Mutta kun sydämen tykytys alkaa vähitellen rauhoittua, muistuu mieleen monta muutakin tapausta kirjaston historiasta, jolloin kirjaston toiminta on ollut vaakalaudalla.

Vaikeinta oli tietenkin sota-aikana, jolloin kirjastot jäivät oman onnensa nojaan ihmisten lähtiessä evakkoon. Pyhäjärven piirikirjasto paloi kylän mukana, Suvannon piirikirjaston hoitaja kaatui talvisodassa ja muitakin kirjastoja oli suljettuna pitkiä aikoja, kun kirjastonhoitajat olivat sotatehtävissä. Yksistään kirkonkylän kantakirjastossa katosi tai vaurioitui 270 kirjaa.

Kantakirjasto toimi pitkään pienissä tiloissa sen aikaisella kunnantalolla, kunnes 1950-luvun alussa kirjasto siirtyi tyhjäksi jääneelle vanhalle kansakoululle.  Kirjaston toiminta hiipui, koska koulutilan lämmittäminen oli kallista ja kirjaston aukioloaikaa supistettiin niin, että se oli avoinna vain perjantai-iltaisin.  Usein tiukkojen taloudellisten aikojen kohdatessa säästökohteeksi ehdotettiin kirjastoa, mutta aina löytyi kirjastolle puolustajansa. Ensimmäisinä vuosikymmeninä se oli kantakirjaston johtokunta, joka sai tukea valtion kirjastotarkastajilta. Ja vielä 1990-luvun alussa kirjastolautakunta luopui omista kokouspalkkioistaan, jotta Luiron kylän suositut kirjastokuljetukset voisivat jatkua.

Kirjastossa tapahtuu

Kirjasto on vuosi toisensa jälkeen äänestetty tärkeimmäksi kulttuuripalveluksi Suomessa. Ja pienillä paikkakunnilla, kuten Pelkosenniemellä, sen tärkeys vielä korostuu. Kirjojen, lehtien, elokuvien ja musiikin lainauksen lisäksi siellä voi tavata ihmisiä, lukea päivän lehdet ja paljon erialojen aikakauslehtiä. Tietokoneita voi käyttää itsenäisesti tai henkilökunnan opastuksella. Kirjastossa kokoontuu kirjallisuuspiiri, kirjoittajakoulu ja käsityökerho, siellä järjestetään kirjakahvilatilaisuuksia ja kirjailijavierailuita. Koululaisille ja suurelle osalle aikuisista kuntalaisista kirjasto on välttämätön. 

Ja kun hiihtoloma- ja laskettelusesonki taas alkaa, suuntautuu monen matkailijan ja mökkiläisen kulku iltaisin kirjastoon. Tai on suuntautunut… Toivotaan, että tänäkin vuonna siihen on mahdollisuus uusien – vaikka tilapäistenkin - kirjastotilojen myötä.

P.S. Nyt on mahdollista vauhdittaa kirjastoasiaa allekirjoittamalla 28.2.2016 asti pelkosenniemeläisten keskuudessa kiertävä kuntalaisaloite tai nettiadressi osoitteessa: http://www.adressit.com/pelkosenniemelle_uusi_koulu_ja_kirjasto.

Olen Kaisu Siika-aho, Pelkosenniemen Suvannon kylästä. Yli kolmekymmentä vuotta sitten liftasin vasara repussa Suvantoon ja kiipesin tollan katolle päreitä naulaamaan. Nyt katselen maailmaa toista sataa vuotta vanhojen valuvien ikkunalasien läpi - ja välistä myös kirjaston tiskin takaa.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Ennen ja nyt

Nyt ko mie istun täälä kotisohovalla kirjottamassa ensimmäistä kirjotustani tähän blogiin, olen ehtiny ihailla ikkunasta näkyviä värejä. Ihan hetki sitte ulukona oli ensin sinistä, sitte vähä violettia. Soli se pieni hetki ennen ko päivä valakeni päiväksi. Aamu oli kaunis. Pakkasta on vain viitisen astetta.

***

Miepä laitan teijänki luettavaksi tämän kirjotuksen, jonka joskus tein ko joku kysy, minkälaista son ollu asua täälä ennen ja mitä son nyt. 

Met asuimma
puolitoista kerroksisessa puutalossa
Kemijoen törmällä
talo oli harva ko harakanpesä
kerran oli tuluva uittanu alakerran
tulipalo polttanu yläkerran
mie tulin taloon viimisenä
pari vuotta katastrofien jäläkeen

Kesällä riitti lämmintä
katto ei päästäny vesisajetta sisälle
Talaviaamusin vesi oli jäätyny ämpärissä
ko siitä kolautti kauhalla jääkannen rikki
saatto juua kirpakan kylymää aamujanoonsa
Hellassa rätisi isän tekemät valakiat
villasukkien sisällä oli hyvä varpaitten olla
Siinä talossa met asuimma vielä sittekki
ko muilla oli asumukset
joissa vesi huilas sisälle ja ulos
iliman kantoapua
Myöhemmin semmonen talo
rakennettiin meillekki
mukavampi ja lämpimämpi
Vanaha purettiin aikonaan kokonaan pois

Kesäsin
kirmattiin pitkin peltoja, ojia ja mettiä
uiton aikana juostiin puomeilla
ongittiin kissan kans särkiä laiturilla
Talavella
hiiheltiin umpihangessa mettäsuksilla
laskettiin pulukkamäkiä millon milläki vehkeellä
jäävytettiin oma luistinrata kotirantaan
hippastiin ulukosaunaan palijain varpain
Nikkaroipa velipoika mettään
meille ihan oman piilopaikanki
möysäksi met sitä sanottiin
muille piti aina selittää
että son maja
että sielä voi olla vaikka yötä
ko on sielä petipaikkaki
että on sielä kaminaki
jossa vaikka potut keittää
jos näläkä yllättää

Mie luulin
että maailma viepi minut mennessään
mutta emmie kauas lähteny
enkä taia lähtiäkkään
riitti ko kerran kipasin mutkan
kaupungin kerrostalossa
sielä hysteerinen naapuri tarkisti
joka aamu mihin lie lähtiessään
oman ovensa lukot
moneen kertaan
nyki ja rytkytti niin että
mie siihen meteliin jo tuskastuin
turvatonhan soli
se naapuri
ei sielä riittäny luuta oven päälle

Reissulta ko palasin
muutin kotitalosta
saan metrin matkan lähemmäs vitostietä
ei enää riitä meilläkään luuta oven päälle
pittää olla lukot ja varmuuslukot
son maailma saavuttanu pohojosenki aikaa sitte

Kotitalo on vieläki paikallaan
lämpimänä
kotosana
kulukijoitten käyä ja olla
Samoja asioita met teemmä vieläki
uitto vain on loppunu jo ajat sitte
mutta emmie taitais enää ees uskaltaa
puomilla juosta
enkä laskia pulukkamäkiä auton konepellillä
rohkeus on hiipunu puolikkaaseen entisestään
mutta ihan olen onnellinen
niin ko lapsenaki
Elämä toi tullessaan omia lapsia
ja lapsenlapsia
rohkeita ja huimapäisiä
jatkavat siitä mihin met jäimmä
Samoissa maisemissa
saavat kirmata
niin ko mekki pieninä
uija samoissa vesissä
Nyt vain ei
vesi jäävykkään talavisin ämpäriin
ko on kallis sähkölämmitys
lisänä leivinuuni, hella ja takka
muuri isompi ko vanahassa kotitalossa
rantteella se mieki puuni kirveellä halakasen
niin ko isäki aikonaan


Terveisin Elisa Tolppanen, Pelekosenniemen kirjastotäti