Talkootyön taidonnäyte: jäälyhdyt. Kuvat Matti Hulkko |
Tori |
Musikantit |
Annika Kostamo |
Tervetuloa Suomi 100-juhlavuosi! |
Uuden vuoden juhlapuhe (lyhennelmä)
Vuosi 2017 tulee olemaan juhlavuosi. Koko vuoden ajan
juhlistetaan satavuotisen Suomen syntyä, historiaa, rakentumista ja
nykyhetkeä. Eri juhlallisuuksia,
tilaisuuksia ja tapahtumia tulee yhdistämään sama teema ”Yhdessä”.
Itsenäistyminen vuonna 1917 ja siihen liittyvät tapahtumat
tuntuvat melko kaukaisilta. Sitä vastoin itsenäisyyden menettämisen uhka, joka
leijui talvisodan ja jatkosodan aikoihin, ovat meillä paremmin mielessä.
Jokaisessa suvussa on lukuisia kertomuksia, jotka liittyvät tuohon aikaan.
Edesmennyt pappani kairalalainen Kauko Martin palveli jatkosodassa
yhtäjaksoisesti neljä vuotta, toki välillä sotasairaalassa leväten. Kauko oli
sittemmin ahne sotajuttujen kertoja ja kertoilikin tarinoita kaikille, jotka
vain niistä kiinnostuneita olivat. Pahimmat tarinat hän jätti yöllisiin
painajaisiinsa. Kaikissa tarinoissa oli
tekijöinä "me pojat". Ei yksittäinen sankari tai tekijä, vaan "me pojat".
Tätä samaa yhdessä tekemistä me pelkosenniemeläiset tarvitaan
erityisen paljon tulevina vuosina. Kuntien rooli tulee ilmeisemmin muuttumaan
merkittävästi. Maakunnan järjestämisvastuulle siirtyvät niin sosiaali- ja
terveyspalvelut, mutta myös monet muut aiemmin kunnan omassa päätännässä olevat
palvelut. On täysin kannatettavaa, että sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa
jatkossa leveämmät hartiat, jos siten saadaan turvattua myös tulevina vuosina
tasavertaiset palvelut kaikille suomalaisille.
Harvaanasutulle, vähäväkiselle pelkosenniemelle, voi
uudistuksessa nähdä myös uhkia. Löytyykö maakuntahallinnosta tahtotilaa
järjestää palvelut lähellä kuntalaisia myös harvaan asutulla alueilla? Onko pelättävissä,
että monta kymmentä sosiaali- ja terveysalan työpaikkaa siirtyy pois kunnasta,
miten alueen tahtotila saadaan kuuluville maakuntahallintoon, miten alueellinen
demokratia toteutuu?
Uudistuksessa on valtava määrä kysymyksiä, uhkia ja
mahdollisuuksia ja pelkosenniemen päättäjiltä tarvitaankin ennakoivaa ja
yhtenäistä näkemystä siitä, miten jatkossa kunta toivoisi asioiden menevän. Työ
vaatii lisäksi hyviä suhteita kaikkiin naapurikuntiin ja aktiivista
edunvalvontaa. Maakuntakeskukselle ei
saa antaa periksi siinä, että kaikki meidän asukkaiden synnyttämä palvelutarve
tarjotaan keskitetysti maakuntakeskuksesta keikkatyöläisen voimin. Asukkaiden
ja raaka-aineidemme synnyttämän työn on luotava myös alueellisia työpaikkoja. Kunnat
ja yritykset eivät yksistään voi ylläpitää alueen elinvoimaa, vaan isoihinkin
maakunnallisiin päätöksiin tarvitaan niiden alueellisten vaikutusten
arviointia.
Toinen yhdessä tekemisen henkeä vaativa urakka tulee olemaan
kunnan koulu. Kunnassamme on kuusikymmentä oppilasta ja väestöennusteet
näyttävät, että oppilasmäärä tulee säilymään jotakuinkin samana. Koululaisille
ja koulun henkilökunnalle tulee taata hyvät ja terveet tilat. Ennen vanhaan on joka
kylässä ollut omat koulut, ei siis epäilystäkään, etteikö Pelkosenniemelläkin
saada tätä asiaa kuntoon. Asian eteenpäin vieminen vaatii tahtotilaa,
realistiset laskelmat ja tosiasioiden tunnistamista. Energiaa ei kannata
tuhlata kuntalaisten keskinäiseen kinasteluun, kuten koulun sijoituspaikan
veivaamiseen, siihen näin pienellä kunnalla ei ole varaa.
Mahdollisen maakuntauudistuksen edetessä, kuntien keskeisimmiksi
tehtäviksi jääkin juuri koulu ja sivistyspuolen palvelut, terveyden edistäminen,
työllistäminen sekä elinkeinojen kehittäminen. Pelkosenniemellä on panostettu
vuosia ennalta ehkäisevään työhän mm. aktiivisella vapaa-ajan toiminnalla ja
elinkeinojen kehittämiseen on palkattu määräaikainen elinkeinokoordinaattori.
Työllistämisen edistämiseen ja uuden aktiivisen roolin löytämiseen työllisyyden hoidossa, kuntaan on
palkattu määräaikainen työllisyyskoordinaattori. Nämä ovat joitain niistä
askeleista, joilla pyritään valmistautumaan tulevaan uudistukseen. Kunnan
hallintosääntö eli johtosääntö, tullaan myös uudistamaan kevään aikana.
Yhdessä teema nousee esille myös pakolaisasiassa.
Pelkosenniemi on päättänyt ottaa vastaan 20 pakolaista. He tulevat olemaan ilmeisesti
Syyrian sotaa pakenevia pakolaisleirillä tällä hetkellä olevia ihmisiä. Edesmennyt mummoni oli karjalan evakko. Hänen
perheessään puhuttiin karjalan kieltä ja uskontona oli ortodoksisuus. He
poikkesivat siis selkeästi valtaväestöstä. Hän eli hyvä elämän Ylitornion
Pessalompolossa, mutta evakkoajan huono kohtelu oli jättäneet häneen
pysyvät jäljet. Meille
pelkosenniemeläisille sotaa pakenevien ihmisten ystävällinen vastaan ottaminen
on tuskin vaikeaa. Täällä on totuttu erilaisuuteen ja muiden hyväksymiseen.
Huonon kohtelun aiheuttaman katkeruuden sijaan voimme antaa näille ihmisille
ystävyyttä.
Pelkosenniemellä on parhaimmillaan asunut lähes 3000
asukasta. Väkiluku on hiipunut mm. rakennemuutoksen ja keskittämispolitiikan
myötä alle tuhannen. Kunnan asukasluku voi hyvinkin nousta tulevina vuosina, sillä
kuntamme tarjoaa turvallista, rauhallista ja aitoa elämää, jossa luonto luo
mahdollisuuksia niin elinkeinotoiminnalle, että harrastamiseen. Vähäisestä asukasmäärästä ja ikärakenteesta
huolimatta, kunnassa on yhteisöllisyyttä. Pienillä teoilla voi saada paljon
aikaiseksi. Vuodesta 2016 on mieleeni jäänyt muutama yhteisöllisyyden helmi;
koululaisten ja vanhempien mielenilmaisu paremman koulutilan vuoksi,
koululaisten itsenäisyyspäiväjuhla ja joulukalenteriin liittyvä
ukkotreeniläisten tanssiesitys Seon pihalla. Yksi hieno ponnistus on lisäksi tietenkin
Pelkosenniemen kyläyhdistyksen ja asukkaiden 100-lyhtyä tempaus Suomen 100
-juhlavuoden kunniaksi.
Näihin mukaviin muistoihin päätän puheeni ja toivotan kaikille kuntalaisille erittäin hyvää Suomen ja Pelkosenniemen 100-vuotis juhlavuotta.