tiistai 10. toukokuuta 2016

Suvannon koulu on ollut hyvä koti!



Suvantolaiset kävivät koulua kaksikymmentä -luvun lopulla ensin kylän keskellä Mattilan pirtissä, mutta jo vuoden päästä, 1929, valmistui oma hirsikoulu. Koulun ensimmäinen opettaja oli Lempi Virma. Opettajat vaihtuivat tiheään koulun alkuvuosina, kylään tultiin vuodeksi ja sitten mentiin taas muualle. Kustaa Puustinen toimi opettajana pitempään ja teki myös aloitteen Suvannon piirikirjaston perustamisesta. Mutta Puustisen kohtaloksi koitui talvisota, jossa hän kaatui.

 
Suvannon koulun yläkerrassa oli opettajan asunto. Navetassa opettajalla oli lehmä tai kaksi ja ehkä muitakin eläimiä. Opettajat olivat touhukkaita ihmisiä ja järjestivät yhtä sun toista kylätapahtumaa. He olivat myös arvonsa tuntevia ja oppilaiden piti aina muistaa tervehtiä opettajaa, kun kylällä tultiin vastakkain.

Suvannon koulu on ollut aina yhden opettajan koulu.  Koulua käytiinkin kahdessa vuorossa. Puhutaan supistetusta kansakoulusta. Alakoululaiset kävivät koulua kaksi viikkoa keväisin ja syksyisin ja talvella lauantaisin. Yläkoululaiset puursivat sitten muut ajat.

Vuonna 1966 lapset vähenivät Suvannosta ja koulu suljettiin. Mitä sitten tapahtui tälle hienolle rakennukselle? Taiteilija Eero Kumpula oli ihastunut Suvantoon ja hän vuokrasi koulua 1970-luvulla ja vietti siellä kesät perheensä kanssa. Kumpula kuvasi Suvantoa tuotannossaan ja teki osaltaan tunnetuksi tätä harvinaista sodalta säästynyttä kylää. Kumpulan taide herätti myös muut tahot huomaamaan minkälainen aarre sijaitsi Kitisen rannalla.

Kumpulan töistä intoutuneena Suomen Taidemaalariliitto vuokrasi Suvannon koulun kunnalta 1980-luvulla. Hyvinkääläinen taiteilija Antti Jantunen vietti Suvannossa pitkiäkin aikoja ja järjesti  laajoja Art Suvanto-näyttelyitä kesäisin. Suvanto kutsui taiteilijoita. Heitä oli usein kaksikin työskentelemässä yhtä aikaa koululla. Toisella oli ateljeena luokkahuone ja toisella keittiö. Yläkerrassa oli kaksi huonetta, joissa asuttiin. Taiteilija Jantusen kohtaloksi koitui Suvanto. Juuri uuden Art Suvanto-näyttelyn kynnyksellä hän menehtyi kaatuessaan yläkerran keittiössä vuonna 1989.

Suvannon kylässä toteutettiin mittavia korjauksia 1980-luvulla. Ympäristöministeriön kautta oli kanavoitu valtion korjausrahaa ja Museovirasto valvoi korjaustöitä. Museovirasto osti Suvannon koulun kunnalta nimellisellä summalla 1990-luvun alussa ja se teki ison remontin koululla. Kun koulun remontti valmistui, Museovirasto antoi koulun vuokralle. Kunta toimi hallinnoivana elimenä Museoviraston ja vuokralaisen välissä. Vuokralaiset ovat kukin järjestäneet koululla monenlaista toimintaa asumisen ohessa. On ollut kesäkahvilaa, taideleirejä, opastettuja historiatunteja ym.
 
 

2010-luvulla Museovirastolla aloitettiin organisaatiouudistus, joka huipentui siihen, että Museovirasto luopui kaikista omistuksistaan. Osa niistä siirrettiin Metsähallituksen omistukseen ja osa Senaatti-kiinteistöjen hallintaan. Metsähallitukselle siirrettiin sellaiset kohteet, jotka Museovirasto halusi säilyttää. Museovirasto ei enää ollut omistaja, mutta se vuokrasi kohteet omistajalta eli Metsähallitukselta. Suvannon koulun kohtaloksi tuli siirtyä vuoden 2014 alusta Senaatti-kiinteistöjen omistukseen. Vielä Senaatti-kiinteistöt eivät ole laittaneet koulua myyntiin, mutta se on vain ajan kysymys.
Suvannon koulu on ollut mieluinen koti, terve rakennus, jossa on ollut hyvä henki. Olen kiitollinen, että olen saanut täällä asua mukavien suvantolaisten naapurina kokonaista neljätoista vuotta!
Tiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti