Suvantolaiset kävivät koulua kaksikymmentä -luvun lopulla
ensin kylän keskellä Mattilan pirtissä, mutta jo vuoden päästä, 1929, valmistui
oma hirsikoulu. Koulun ensimmäinen opettaja oli Lempi Virma. Opettajat
vaihtuivat tiheään koulun alkuvuosina, kylään tultiin vuodeksi ja sitten
mentiin taas muualle. Kustaa Puustinen toimi opettajana pitempään ja teki myös
aloitteen Suvannon piirikirjaston perustamisesta. Mutta Puustisen kohtaloksi
koitui talvisota, jossa hän kaatui.
Suvannon koulun yläkerrassa oli opettajan asunto. Navetassa
opettajalla oli lehmä tai kaksi ja ehkä muitakin eläimiä. Opettajat olivat touhukkaita
ihmisiä ja järjestivät yhtä sun toista kylätapahtumaa. He olivat myös arvonsa
tuntevia ja oppilaiden piti aina muistaa tervehtiä opettajaa, kun kylällä
tultiin vastakkain.
Suvannon koulu on ollut aina yhden opettajan koulu. Koulua käytiinkin kahdessa vuorossa. Puhutaan
supistetusta kansakoulusta. Alakoululaiset kävivät koulua kaksi viikkoa
keväisin ja syksyisin ja talvella lauantaisin. Yläkoululaiset puursivat sitten
muut ajat.
Vuonna 1966 lapset vähenivät Suvannosta ja koulu suljettiin.
Mitä sitten tapahtui tälle hienolle rakennukselle? Taiteilija Eero Kumpula oli
ihastunut Suvantoon ja hän vuokrasi koulua 1970-luvulla ja vietti siellä kesät
perheensä kanssa. Kumpula kuvasi Suvantoa tuotannossaan ja teki osaltaan
tunnetuksi tätä harvinaista sodalta säästynyttä kylää. Kumpulan taide herätti
myös muut tahot huomaamaan minkälainen aarre sijaitsi Kitisen rannalla.
Kumpulan töistä intoutuneena Suomen Taidemaalariliitto
vuokrasi Suvannon koulun kunnalta 1980-luvulla. Hyvinkääläinen taiteilija
Antti Jantunen vietti Suvannossa pitkiäkin aikoja ja järjesti laajoja Art Suvanto-näyttelyitä kesäisin.
Suvanto kutsui taiteilijoita. Heitä oli usein kaksikin työskentelemässä yhtä
aikaa koululla. Toisella oli ateljeena luokkahuone ja toisella keittiö.
Yläkerrassa oli kaksi huonetta, joissa asuttiin. Taiteilija Jantusen kohtaloksi
koitui Suvanto. Juuri uuden Art Suvanto-näyttelyn kynnyksellä hän menehtyi
kaatuessaan yläkerran keittiössä vuonna 1989.
Suvannon kylässä toteutettiin mittavia korjauksia 1980-luvulla. Ympäristöministeriön kautta oli kanavoitu valtion korjausrahaa ja
Museovirasto valvoi korjaustöitä. Museovirasto osti Suvannon koulun kunnalta
nimellisellä summalla 1990-luvun alussa ja se teki ison remontin koululla. Kun
koulun remontti valmistui, Museovirasto antoi koulun vuokralle. Kunta toimi
hallinnoivana elimenä Museoviraston ja vuokralaisen välissä. Vuokralaiset ovat
kukin järjestäneet koululla monenlaista toimintaa asumisen ohessa. On ollut
kesäkahvilaa, taideleirejä, opastettuja historiatunteja ym.
2010-luvulla Museovirastolla aloitettiin
organisaatiouudistus, joka huipentui siihen, että Museovirasto luopui kaikista
omistuksistaan. Osa niistä siirrettiin Metsähallituksen omistukseen ja osa
Senaatti-kiinteistöjen hallintaan. Metsähallitukselle siirrettiin sellaiset
kohteet, jotka Museovirasto halusi säilyttää. Museovirasto ei enää ollut
omistaja, mutta se vuokrasi kohteet omistajalta eli Metsähallitukselta.
Suvannon koulun kohtaloksi tuli siirtyä vuoden
2014 alusta Senaatti-kiinteistöjen omistukseen. Vielä Senaatti-kiinteistöt
eivät ole laittaneet koulua myyntiin, mutta se on vain ajan kysymys.
Suvannon koulu on ollut mieluinen koti, terve rakennus, jossa on ollut hyvä henki. Olen kiitollinen, että olen saanut täällä asua mukavien suvantolaisten naapurina kokonaista neljätoista vuotta!
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti