torstai 26. toukokuuta 2016

Kirjaston muutto

Kirjaston muutto on hilikkua vaille valamis.


Tuhansien kirjojen siirtäminen ei käy ihan käjenkäänteessä, mutta nyt ollaan jo voiton puolella.


Vielä on laatikoittain kirjoja siirtämättä koulurakennuksesta kunnanviraston valtuustosaliin. Ja pari hyllyäki. Kovasti on tehty töitä, että kirjasto pääsee palavalemaan entiseen malliin.


Vielä hetken aikaa tilanne on semmonen, että lehtilukusali, joka on kunnanviraston aulassa, palavelee viraston aukiollessa. Kirjastopalaveluja saapi ko mie tai joku toinen kirjastotäti on paikalla. Vielä muutamana päivänä jouvumma pitkin päivää kulukemaan entisten kirjastotilojen ja kunnanviraston väliä. Joka päivähän sitä hoksiipi, että se ja se asia/tavara/aineisto piti käyä pakkaamassa/hakemassa.

Ihan pian pääsemmä alottamaan kirjastotoiminann entisillä aukioloajoilla. Laittelemma asiasta ilimotusta esille kotisivuille, facebookiin, lehteen ja mihin ikinä keksimmä.

Tervetuloa kirjastoon!

***

Mukavaa kesän alakua toivotteleepi Elisa kirjastosta

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kesä kolkuttelee




    Tänä keväänä kesän tulo yllätti. Saunavaaran kohdalla Kemijoen jäät lähtivät jo vapunpäivänä, mikä on erittäin harvinaista. Helleaalto ei meille tänne Pelkosenniemelle ehtinyt, mutta riittävän lämmintä on ollut ja luonto vihertää. Peippo on monta päivää laulullaan ennustanut sadetta, jota onkin nyt helluntaina saatu. Varsinaiset kesäntuojat  vielä västäräkki ja haarapääsky puuttuvat.


   Ensimmäiset poronvasat ovat syntyneet porotarhaan. Muutaman päivän ne saavat olla kotitarhassa ennen kesälaitumille vientiä. Sitä ennen vasa saa korvamerkkinsä. Tehtäväni on olla "sylikummina" eli pidellä vasaa aloillaan sen aikaa, kun isäntä tekee merkin. Onneksi tekoja on vain kaksi.
















  Eläkeläiset, joita Pelkosenniemellä on yli kolmasosa yhdessä touhuaminen on tärkeää, lopettelevat näin toukokuussa talvikauden toimintojaan.













       Viime viikolla porinakerhoa pidettiin Pesosen kaupassa haikeissa tunnelmissa. Yli 30 hengen joukolla muisteltiin Aarnen ja Sirkan yli 60 vuotta kestänyttä kauppiasuraa ja sitä, mitä kaupasta ostettiin. Pesosen kauppa on ollut kaupankäynnin lisäksi ihmisten  kohtaamispaikka. Mistä tilalle uusi?
      Talven aikana on tehty kotiseutu- ja teatteriretkiä, kokoonnuttu porinakerhoon sekä  käden taitojen  ja liikuntaharrastusten parissa. On ollut ohjattuja  ja  omaehtohtoisia, vertaisohjauksella toimvia ryhmiä.  Erittäin merkittävä toimintamuoto on auttava vapaaehtoistoiminta - apunen, jota viime vuonna kirjattiin 684 kertaa/ 1360 tuntia koostuen koti- ja laitosvierailuista, asiointiavusta ja puhelinkontakteista.  Kesäinen kynkkärinki palvelukodin asukkaille pyörii jälleen ensi kesänä. (Eläkeliiton Pelkosenniemen yhdistys, www.elakeliitto.fi/pelkosenniemi)


      Vielä ennen "kesälomaa"on  edessä kevätretki Arvosjoen lintutornille ja  Pelkosenniemen 100-vuotisjuhlan kunniaksi heinäkuussa järjestetään  kaikille avoin laivamatka Kemijokea pitkin Ahti-laivalla. Matkasta tullaan tiedottamaan lähiaikoina.
    Nyt on aika nauttia kesästä, katsella ja ihastella kesäluontoa, kuunnella lintujen laulua,  haistella kesäilmaa ja  maistella vaikkapa luonnon yrttejä. Alkukesään kuuluu tietenkin kasvimaan laitto.





 Virkistävää kesää kaikille!
Marja-Liisa



























        






   













tiistai 10. toukokuuta 2016

Suvannon koulu on ollut hyvä koti!



Suvantolaiset kävivät koulua kaksikymmentä -luvun lopulla ensin kylän keskellä Mattilan pirtissä, mutta jo vuoden päästä, 1929, valmistui oma hirsikoulu. Koulun ensimmäinen opettaja oli Lempi Virma. Opettajat vaihtuivat tiheään koulun alkuvuosina, kylään tultiin vuodeksi ja sitten mentiin taas muualle. Kustaa Puustinen toimi opettajana pitempään ja teki myös aloitteen Suvannon piirikirjaston perustamisesta. Mutta Puustisen kohtaloksi koitui talvisota, jossa hän kaatui.

 
Suvannon koulun yläkerrassa oli opettajan asunto. Navetassa opettajalla oli lehmä tai kaksi ja ehkä muitakin eläimiä. Opettajat olivat touhukkaita ihmisiä ja järjestivät yhtä sun toista kylätapahtumaa. He olivat myös arvonsa tuntevia ja oppilaiden piti aina muistaa tervehtiä opettajaa, kun kylällä tultiin vastakkain.

Suvannon koulu on ollut aina yhden opettajan koulu.  Koulua käytiinkin kahdessa vuorossa. Puhutaan supistetusta kansakoulusta. Alakoululaiset kävivät koulua kaksi viikkoa keväisin ja syksyisin ja talvella lauantaisin. Yläkoululaiset puursivat sitten muut ajat.

Vuonna 1966 lapset vähenivät Suvannosta ja koulu suljettiin. Mitä sitten tapahtui tälle hienolle rakennukselle? Taiteilija Eero Kumpula oli ihastunut Suvantoon ja hän vuokrasi koulua 1970-luvulla ja vietti siellä kesät perheensä kanssa. Kumpula kuvasi Suvantoa tuotannossaan ja teki osaltaan tunnetuksi tätä harvinaista sodalta säästynyttä kylää. Kumpulan taide herätti myös muut tahot huomaamaan minkälainen aarre sijaitsi Kitisen rannalla.

Kumpulan töistä intoutuneena Suomen Taidemaalariliitto vuokrasi Suvannon koulun kunnalta 1980-luvulla. Hyvinkääläinen taiteilija Antti Jantunen vietti Suvannossa pitkiäkin aikoja ja järjesti  laajoja Art Suvanto-näyttelyitä kesäisin. Suvanto kutsui taiteilijoita. Heitä oli usein kaksikin työskentelemässä yhtä aikaa koululla. Toisella oli ateljeena luokkahuone ja toisella keittiö. Yläkerrassa oli kaksi huonetta, joissa asuttiin. Taiteilija Jantusen kohtaloksi koitui Suvanto. Juuri uuden Art Suvanto-näyttelyn kynnyksellä hän menehtyi kaatuessaan yläkerran keittiössä vuonna 1989.

Suvannon kylässä toteutettiin mittavia korjauksia 1980-luvulla. Ympäristöministeriön kautta oli kanavoitu valtion korjausrahaa ja Museovirasto valvoi korjaustöitä. Museovirasto osti Suvannon koulun kunnalta nimellisellä summalla 1990-luvun alussa ja se teki ison remontin koululla. Kun koulun remontti valmistui, Museovirasto antoi koulun vuokralle. Kunta toimi hallinnoivana elimenä Museoviraston ja vuokralaisen välissä. Vuokralaiset ovat kukin järjestäneet koululla monenlaista toimintaa asumisen ohessa. On ollut kesäkahvilaa, taideleirejä, opastettuja historiatunteja ym.
 
 

2010-luvulla Museovirastolla aloitettiin organisaatiouudistus, joka huipentui siihen, että Museovirasto luopui kaikista omistuksistaan. Osa niistä siirrettiin Metsähallituksen omistukseen ja osa Senaatti-kiinteistöjen hallintaan. Metsähallitukselle siirrettiin sellaiset kohteet, jotka Museovirasto halusi säilyttää. Museovirasto ei enää ollut omistaja, mutta se vuokrasi kohteet omistajalta eli Metsähallitukselta. Suvannon koulun kohtaloksi tuli siirtyä vuoden 2014 alusta Senaatti-kiinteistöjen omistukseen. Vielä Senaatti-kiinteistöt eivät ole laittaneet koulua myyntiin, mutta se on vain ajan kysymys.
Suvannon koulu on ollut mieluinen koti, terve rakennus, jossa on ollut hyvä henki. Olen kiitollinen, että olen saanut täällä asua mukavien suvantolaisten naapurina kokonaista neljätoista vuotta!
Tiina

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

HIIHTÄMISEN JALO TAITO...

Hiihtosesonki on juuri päättynyt, lämpöaalto ja yölliset vesisateet ovat saaneet lumet sulamaan nopeasti ja Kemijoen jäät lähtivät liikkeelle tänään vappuaamuna. Aamulla oli joki piripintaan täynnä jäätä ja tietenkin vettä. Oheinen kuva on otettu sillalta yläjuoksulle päin.


Hiihtokausi on ollut kaikin puolin kuluneena talvena hyvä, lumi tuli normaaliin aikaan ja sitä on ollut runsaasti, joten Pyhätunturinkin latuverkosto on pysynyt erittäin hyvässä kunnossa läpi talven. Pakkaskausi oli suhteellisen lyhytaikainen mutta flunssat olivat ärhäkkää lajia haitaten ulkoiluharrastuksia. Omalta kohdaltani pääsin lähelle tuhannen kilometrin tavoitettani , joten tyytyväinen voin olla kun huomioi, että joka talvi on taas vuotta vanhempi. Hiihdellessä niin Pyhällä kuin kirkonkylän laduillakin tulee seurattua muitakin ladulla olijoita, onko vastaantulija nainen vai partasuu mies ja minkähän ikäinen hän on. Lasten ja nuorten osuus keskittyy lähinnä hiihtoloma viikoille, joka on luonnollista koska koulu ja opiskelut tietenkin estävät saapumisen muulloin. Paikallisilla ja lähialueen nuorilla olisi kuitenkin mahdollisuus käydä säännöllisesti esim. Pyhän laduilla mutta kovin harvassa nuoria hiihtäjiä on.

Ns."vanhaan " aikaan hiihtämään opittiin jo muutaman vuoden ikäisenä, liikkuminen silloin oli talvisin helpointa hiihtämällä, ihminenhän yleensä valitsee sen helpoimman tavan liikkua. Toisaalta lasten leikit olivat  mäenlaskua ja erilaisia kilpailuja, jolloin sukset olivat päivittäin käytössä. Pelkosenniemelläkin oli koululla välituntilatu ja päivittäin ainakin ruokavälitunnilla oli käynnissä oma-aloitteiset viestihiihtokilpailut. Kunnan koulujen ja kuntien koulujen väliset kilpailut järjestettiin vuosittain. Meilläkin oli Pohjois-Lapin alueen kilpailut järjestettävänä ja osanottajia oli pitkälti toistasataa Kemijoen jäällä.
Näistä ajoista on tapahtunut huomattava muutos, syitä ja asioita jotka muutoksen saivat aikaan on pohdittu yleiselläkin tasolla valtakunnassa. Yksi huomio hiihtämisen suosion laskuun on havaittavissa, muutama vuosikymmen sitten tuli käytäntöön kouluihin ja jopa koteihin että lapsen pitää saada valita häntä miellyttävä tapa liikkua tai olla liikkumatta. Nyt sen ajan lapset ovat vanhempia ja heidän suuntautuminen heijastuu tietenkin omiin lapsiin. Ulkoilemisen juurruttaminen vaatii koko perheen yhteistä osallistumista. Norjalaisilla näyttää näin olevan. Lapissa ollaan etuoikeutetussa osassa verrattuna muuhun suomeen, joten sitä pitäisi osata arvostaa.

Nykyään hiihtämisen jaloon taitoon ei opi luontojaan, vaan siihen pitää opettaa lapset jo nuorena.
Opettamisen ohjeeksi pitäisi markkinoida tapoja miten se tehdään. On esimerkkejä kun vanhemmat vievät alle kouluikäisen lapsensa esim. Pyhän vaikeimmalle latuosuudelle ja jaksaminen / taito ei riitä 5-10 km suoritukseen.
Parikymmentä vuotta sitten Sotkamon liikunnan opettajat kehittivät ns. hiihtomaan , vanhanajan tapaisen jokitörmän tai pikkumäen nyppylän , jossa kiivettiin ylös ja laskettiin alas töyssyjen tai hyppyrin kautta. Porukka temmelsi ja oppivat samalla perustaidot. Koulut, päiväkodit ja kuntien liikuntatoimi olisivat avainasemassa tässäkin.
Hiihtokeskukset kilpailevat asiakkaista erilaisilla palveluilla. Pyhätunturi voisi olla ensimmäinen, joka toteuttaa tämän hiihtomaa idean, turistien lapset voisivat olla ohjatussa toiminnassa ja myös nämä aikuiset ranskalaiset, aasialaiset, venäläiset  ym. jotka erittäin iloisena harjoittelevat hiihtämistä.
Heillehän myös pitäisi opettaa perusasiat, tasapaino, liukuminen ym. tekniikka. Keskuksen läheisyyteen tämän toiminnan saisi sovitettua kunhan toimeen vain tartutaan.
Hiihtämisen kuten pyörällä ajamisen suhteen pätee sanonta "minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa".
Pentti Pyykönen