keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Sattuipa huhtikuussa

Perheen äidin vapaailta 2


Oli huhtikuinen kaunis iltapäivä. Pihat olivat vesikelin ja pakkasen jälkeen jäätyneet kuin luistinradoiksi. Olin suunnittelemassa seuraavan päivän ulkoilutapahtumaa. Tilanne kartoitus alkoi pihan kunnosta, jossa ei ollut yhtään hiekkaa. Tilasin ensi töikseni hiekotuksen, jonka jälkeen suunnistin toiseen työpisteeseen viemään tavaroita. Astuin ulos autosta ja parin askeleen jälkeen olin pots lojo seljällään maassa ja pitelin päätäni, joka iskeytyi ensimmäisenä jäiseen tantereeseen. Pihassa hiekotushiekkaa oli nimeksi siellä täällä, joten sillä pihalla, oli varmaan nähty monta läheltä piti tilannetta, olihan kyseessä koulun piha. Käsivarsissa ja päässä säkenöi. Näkö alkoi sumentua ja päivän työrupeama kuivui tunnin mittaiseksi. Soitto 112 ja ambulanssilla läheisen kaupungin päivystykseen. Matkalla ajattelin, että jos tästä tulee pitkäkin reissu, niin onneksi ehdin käydä suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni ja äänestämässä tuiki tärkeissä Sotea ja maakunta uudistuksia ennakoivissa kuntavaaleissa. Tälläkin kertaa ensihoito oli ensi luokkaista ja kyytikin tuntui pehmeämmältä kuin viimeksi heinäkuussa kukkamekko päällä. Matka taittui nopsaan jälleen mukavia poristessa.

Päivystyksessä minut vietiin tarkkailuhuoneeseen ja siihen tullessa suuri harmitus valtasi mielen. Synkät ajatukset keskeytti miehen ääni, joka kuului verhon takaa. Mies oli odottanut lääkäriä yli kaksi tuntia ja oli mielestään valmis luopumaan tipasta. Ambulanssin ensihoitaja lupasi pyytää hoitajan paikalle, vaan eipä hoitaja ehtinyt tulla, kun tämä jo eläkeiän saavuttanut omatoiminen potilas nykäisi tippaneulan pois, sillä seurauksella, että verihän siinä lensi. Tämä puhelias ja avulias mies siirsi myös minulle roskakorin kohteliaasti sängyn viereen mahdollisen yrjön varalle. Minähän olin kiinni tipassa, toisin kuin tuo hieman sekava ja toimelias mies. Siinä keskustelimme kaikenlaista ja kuulin mieheltä monta tarinaa hänen elämästään. Samalla ajattelin, että voi minun pikkumiestä siellä kotona. Pääsenköhän nukuttamaan häntä?

Mieleeni tuli edellinen kesä, jolloin kaupan rautaritiläluiska sivalsi kämmenen auki, kun kaaduin siihen rähmälleen. Viiden tikin taideteos on poistettu aika päivät sitten, eikä kämmenessä näy jälkeäkään moisesta tällistä. Huvittuneena muistelen kesällistä episodia, kun lääkäri alkoi ommella kämmentä. Kolmannen tikin kohdalla irvistin kivusta, johon lääkäri totesi, että ”meni snadisti sivuun puudutetusta alueesta. Laitetaanko lisää puudutetta?” Johon minä tuumasin, että ”ei, antaa mennä vaan, niin päästään poiskin”. En voi välttyä ajatukselta, ei kahta ilman kolmatta… deletoin kuitenkin moisen pois mielestäni ja keskityn kotiin pääsemiseen. Odottelin lääkäriä reilu pari tuntia, jonka aikana huoneessa ollut mies, lähtee jatko tutkimuksiin. Lääkärin saavuttua kaikki käy kuin strömsöössä. Yksinkertaisten irvistely, puristelu ja muutaman muun testin jälkeen lääkäri antaa ohjeet avotärähdyksen hoitoon.

Saavun kotipihaan jälleen taksilla, joka oli mersu kuten kesällä. Mutta nyt alla oli lähes pakasta vedetty pirssi, pari viikkoa ”vanha” menopeli. Tällä kertaa kotipihassa jalkojen alla ratisee sepelin sijaan lumi, jää ja hiekoitushiekka, kun astelin huojentuneena sisälle. Iltapalan jälkeen poika nukahtaa helposti ja pääsin itsekkin nukkumaan tai no, heräilemään parin tunnin välein, kuten hoito-ohje vaatii. ”Koitahan rauhoittua, kävelevä katastrofi”, toteaa mies sängyssä ennen nukahtamista. Tässä tilanteessa kehotus kuulosta kohtuu romanttiselta, onhan miehen tehtävä herätä herättämään minut parin tunnin välein. Uni voittaa vasta aamuyöllä ja seuraava päivä onkin kuin dagen efter ”parhaasta” päästä, eikä tilannetta paranna yhtään mieheen iskenyt vatsatauti.

Tässä tätä kirjoittaessani en voi välttyä pohtimasta ajatusta, kuinka monta lapiollista hiekotushiekkaa olisi saanut jäiselle pihalle, kaatumisesta työantajalle koituvilla sairaanhoitokuluilla? Tuurilla ne seilaa valtamerialuksetkin, sanotaan. Aikansa se voi onnistua, mutta joskus tuuri varmasti kääntyy. Jäisten pihojen ja muun kiinteistönhoidon, varsinkin julkisten, kanssa en suosittele samaa. Henki kulta on kaikille mittaamattoman arvokas, mutta kova on hinta, jos sen joutuu korvaamaan vakuutusten muodossa työtapaturmassa vammautuneelle tai kuolleen omaisille. Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, toivottavasti, sillä viikkojenkin päästä aivotärähdyksen jälkeen voi ilmetä kaatumisesta johtuvia oireita.

Jutta

maanantai 2. tammikuuta 2017

Satavuotisjuhlat jatkuvat

Talkootyön taidonnäyte: jäälyhdyt. Kuvat Matti Hulkko

Tori

Musikantit

Annika Kostamo

Tervetuloa Suomi 100-juhlavuosi!


Uuden vuoden juhlapuhe (lyhennelmä)
Vuosi 2017 tulee olemaan juhlavuosi. Koko vuoden ajan juhlistetaan satavuotisen Suomen syntyä, historiaa, rakentumista ja nykyhetkeä.  Eri juhlallisuuksia, tilaisuuksia ja tapahtumia tulee yhdistämään sama teema ”Yhdessä”.

Itsenäistyminen vuonna 1917 ja siihen liittyvät tapahtumat tuntuvat melko kaukaisilta. Sitä vastoin itsenäisyyden menettämisen uhka, joka leijui talvisodan ja jatkosodan aikoihin, ovat meillä paremmin mielessä. Jokaisessa suvussa on lukuisia kertomuksia, jotka liittyvät tuohon aikaan. Edesmennyt pappani kairalalainen Kauko Martin palveli jatkosodassa yhtäjaksoisesti neljä vuotta, toki välillä sotasairaalassa leväten. Kauko oli sittemmin ahne sotajuttujen kertoja ja kertoilikin tarinoita kaikille, jotka vain niistä kiinnostuneita olivat. Pahimmat tarinat hän jätti yöllisiin painajaisiinsa.   Kaikissa tarinoissa oli tekijöinä "me pojat". Ei yksittäinen sankari tai tekijä, vaan "me pojat".

Tätä samaa yhdessä tekemistä me pelkosenniemeläiset tarvitaan erityisen paljon tulevina vuosina. Kuntien rooli tulee ilmeisemmin muuttumaan merkittävästi. Maakunnan järjestämisvastuulle siirtyvät niin sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta myös monet muut aiemmin kunnan omassa päätännässä olevat palvelut. On täysin kannatettavaa, että sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa jatkossa leveämmät hartiat, jos siten saadaan turvattua myös tulevina vuosina tasavertaiset palvelut kaikille suomalaisille.

Harvaanasutulle, vähäväkiselle pelkosenniemelle, voi uudistuksessa nähdä myös uhkia. Löytyykö maakuntahallinnosta tahtotilaa järjestää palvelut lähellä kuntalaisia myös harvaan asutulla alueilla? Onko pelättävissä, että monta kymmentä sosiaali- ja terveysalan työpaikkaa siirtyy pois kunnasta, miten alueen tahtotila saadaan kuuluville maakuntahallintoon, miten alueellinen demokratia toteutuu?

Uudistuksessa on valtava määrä kysymyksiä, uhkia ja mahdollisuuksia ja pelkosenniemen päättäjiltä tarvitaankin ennakoivaa ja yhtenäistä näkemystä siitä, miten jatkossa kunta toivoisi asioiden menevän. Työ vaatii lisäksi hyviä suhteita kaikkiin naapurikuntiin ja aktiivista edunvalvontaa. Maakuntakeskukselle ei saa antaa periksi siinä, että kaikki meidän asukkaiden synnyttämä palvelutarve tarjotaan keskitetysti maakuntakeskuksesta keikkatyöläisen voimin. Asukkaiden ja raaka-aineidemme synnyttämän työn on luotava myös alueellisia työpaikkoja. Kunnat ja yritykset eivät yksistään voi ylläpitää alueen elinvoimaa, vaan isoihinkin maakunnallisiin päätöksiin tarvitaan niiden alueellisten vaikutusten arviointia.

Toinen yhdessä tekemisen henkeä vaativa urakka tulee olemaan kunnan koulu. Kunnassamme on kuusikymmentä oppilasta ja väestöennusteet näyttävät, että oppilasmäärä tulee säilymään jotakuinkin samana. Koululaisille ja koulun henkilökunnalle tulee taata hyvät ja terveet tilat. Ennen vanhaan on joka kylässä ollut omat koulut, ei siis epäilystäkään, etteikö Pelkosenniemelläkin saada tätä asiaa kuntoon. Asian eteenpäin vieminen vaatii tahtotilaa, realistiset laskelmat ja tosiasioiden tunnistamista. Energiaa ei kannata tuhlata kuntalaisten keskinäiseen kinasteluun, kuten koulun sijoituspaikan veivaamiseen, siihen näin pienellä kunnalla ei ole varaa.

Mahdollisen maakuntauudistuksen edetessä, kuntien keskeisimmiksi tehtäviksi jääkin juuri koulu ja sivistyspuolen palvelut, terveyden edistäminen, työllistäminen sekä elinkeinojen kehittäminen. Pelkosenniemellä on panostettu vuosia ennalta ehkäisevään työhän mm. aktiivisella vapaa-ajan toiminnalla ja elinkeinojen kehittämiseen on palkattu määräaikainen elinkeinokoordinaattori. Työllistämisen edistämiseen ja uuden aktiivisen roolin löytämiseen työllisyyden hoidossa, kuntaan on palkattu määräaikainen työllisyyskoordinaattori. Nämä ovat joitain niistä askeleista, joilla pyritään valmistautumaan tulevaan uudistukseen. Kunnan hallintosääntö eli johtosääntö, tullaan myös uudistamaan kevään aikana.

Yhdessä teema nousee esille myös pakolaisasiassa. Pelkosenniemi on päättänyt ottaa vastaan 20 pakolaista. He tulevat olemaan ilmeisesti Syyrian sotaa pakenevia pakolaisleirillä tällä hetkellä olevia ihmisiä.  Edesmennyt mummoni oli karjalan evakko. Hänen perheessään puhuttiin karjalan kieltä ja uskontona oli ortodoksisuus. He poikkesivat siis selkeästi valtaväestöstä. Hän eli hyvä elämän Ylitornion Pessalompolossa, mutta evakkoajan huono kohtelu oli jättäneet häneen pysyvät jäljet. Meille pelkosenniemeläisille sotaa pakenevien ihmisten ystävällinen vastaan ottaminen on tuskin vaikeaa. Täällä on totuttu erilaisuuteen ja muiden hyväksymiseen. Huonon kohtelun aiheuttaman katkeruuden sijaan voimme antaa näille ihmisille ystävyyttä.

Pelkosenniemellä on parhaimmillaan asunut lähes 3000 asukasta. Väkiluku on hiipunut mm. rakennemuutoksen ja keskittämispolitiikan myötä alle tuhannen. Kunnan asukasluku voi hyvinkin nousta tulevina vuosina, sillä kuntamme tarjoaa turvallista, rauhallista ja aitoa elämää, jossa luonto luo mahdollisuuksia niin elinkeinotoiminnalle, että harrastamiseen.  Vähäisestä asukasmäärästä ja ikärakenteesta huolimatta, kunnassa on yhteisöllisyyttä. Pienillä teoilla voi saada paljon aikaiseksi. Vuodesta 2016 on mieleeni jäänyt muutama yhteisöllisyyden helmi; koululaisten ja vanhempien mielenilmaisu paremman koulutilan vuoksi, koululaisten itsenäisyyspäiväjuhla ja joulukalenteriin liittyvä ukkotreeniläisten tanssiesitys Seon pihalla. Yksi hieno ponnistus on lisäksi tietenkin Pelkosenniemen kyläyhdistyksen ja asukkaiden 100-lyhtyä tempaus Suomen 100 -juhlavuoden kunniaksi.

Näihin mukaviin muistoihin päätän puheeni ja toivotan kaikille kuntalaisille erittäin hyvää Suomen ja Pelkosenniemen 100-vuotis juhlavuotta.




keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Perheen äidin "vapaa ilta"

Oli autereinen heinäkuun alku ilta. Olimme juuri palanneet viikottaiselta kauppareissulta kaupungista. Pysähdyimme vielä kyläkauppaan täydentämään ostokset. Jäin autoon nelivuotiaan poikani kanssa odottamaan, kun isä ja sisko kävivät kaupassa. Poikani halusi sittenkin lähteä myös kauppaan. Ajattelin, että no niinpä tietysti ja kannustin häntä menemään yksin. Poika lähti kipittämään oville ja yritti avata, mutta ei saanut sitä auki. Minun ei auttanut kuin koota luuni ja lähteä avaamaan ovi. Nousin autosta, päässäni pyöri tuhat ja yks työasiaa, askeleet kiihtyivät juoksuksi, kunnes huomasin makaavani verkkoteräsluiskalla vatsallani. Rintoihin, vatasaan ja naamaan koski. Nostin pään hitaasti ja katsoin poikaani, päässä takoi, voisimpa kääntää kelloa taakse, tätä ei tapahtunut! Nousin hitaasti ylös ja mietin, että tuleeko verta naamasta, kuinka hurjalta näytän, sitten huomasin kämmenessä ison ammotavan haavan. Nappasin havan reunat yhteen ja käden ylös. Poikani toisteli minulle, ei käynyt pahasti. Minä yritin olla rauhallisena, ettei poika hätäänny. 

Kaupassa otin käsipyyhkeen haavan päälle ja painuin ulos. Päässä alkoi sumeta. Matka terveyskeskukseen tuntui ikuisuudelta, joka sijaitsee vain muutaman minuutin ajomatkan päässä kaupasta. Vuodenosaston henkilökunta otti tilanteen napakasti haltuun ja antoi hyvän ensi-avun, käski hengittää normaalisti, huuhteli ja paketoi haavan sekä laittoi tipan. Alhaisen verenpaineen takia pyörryin, mutta tippa korjasi tilanteen nopeasti.

Päädyimme alhaisen verenpaineen vuoksi, että menen läheiseen kapunkiin tikattavaksi ambulanssilla. Vuodeosaston aulassa istuessa mietin, että voishan sitä nk. omaa aikaa viettää muutoinkin. Aulassa oli myös vuodenosaston asiakas, vanhempi kohtelias herra, joka alkoi kysellä mitä on tapahtunut. Kerrottuani mitä oli tapahtunut, hän jatkoi, "niin olikos se sinun isä joka sinut tänne toi?" Avopuolisoni ja minä olemme lähes saman ikäisiä, mutta kesämekko ja hyvät geenit saavat minut näyttämään ikäistäni nuoremmalta. Ja tuo kysymyksen jälkeen alkoikin reissun komedia pläjäys.

Baareilta kiitin vuodeosaston henkilökunta hyvästä ensi-asuvusta ja niin reilu tunti kaatumista myöhemmin on menossa kohti sairaalaa. Heti alku matkasta kysyin, että niin ajetaanko me asfalttitietä, kun oli niin paljon heittoja. Kyllä me asfalttietiellä oltiin ja ihmettelin, ääneen, että mitenköhän sellainen asiakas, joka on oikeasti kipeä, pärjää kyydissä... Matka sujui mukavasti rupatellen asiasta jos toisesta, mutta mieleen jäi tarina siitä kuinka kyseinen ensihoitaja pelkäsi piikkejä lapsena. Tykkää nykyään kyllä pistää muita, mutta ei siitä että itseä pistetään, hän totesi silmät loistaen.

Verenpaine oli nousut normaaliin ja olonikin kohentunut sen mukana, joten pääsin siirtymään omin jaloin ensiavun leikkaussaliin. Kello oli tässä vaiheessa viittä vaille lääkärin työvuoron loppumisen, mutta onneksi joustoa löytyi ja olimmehan varoittaneet tulostamme etukäteen. Seuraavaan ensiapuun oiskin sitten tullut matkaa reippaasti enemmän, joten tikkien ompelemiseen kulunut vartti oli tosi mahtava juttu.

Istuin leikkaussalin toimenpide pöydällä, kun nuori lääkäri saapui ja esitteli itsensä sekä tuumasi, että; "se jalkapallo-ottelu alkaa kohta", johon vastasi, että joo kuulin, että oot menossa kattoon sitä. Joten pannaanpa hösseliksi. Lääkäri teki nopsaan peruskysymykset ja sitten viimeisenä kysyi, että tarvitko sairaslomaa vai ootko kesällä töissä? Siinä ajattelin, että luuli varmaan opiskelijaksi. Tilanne eteni rivakasti ja kesken ompelun hoitaja kyseli, että voiko tilata taksin? Johon vastasin, että sopii. Lääkäri vahvisti tämän ja lisäsi, että pyydä mersu, muuten ei pääse kotiin. Lääkäri tähän selittämään, että hän pyytää aina työtehtävissä taksia tilatessa mersun, mutta ei ole vielä koskaan onnistanut.

Ennen taksin tuloa ehdin käydä naistenhuoneessa. Katsoin ohuen kesämekkoni alle ja huomasin punaiset viirut vatsassa ja rinnoissa. Siinä ne oli teräsverkon jäljet nahassani, kuin ruoskan sivallukset. Peilistä huomasin, että leuassa oli pieni haava.

Sisäänkäynnin vieressä hoitaja ja taksikuski odottivat. Vilautin hoitajalle ohi mennessä vielä varmuudeksi vuoksi viiruja rinnoissani. Syrjäkereella huomasin taksi kuskin, joka seisoi kädet taskussa, lantio hiemaan eteenpäin työntyneenä ja katsoi minua hämmästyneenä. Kiittelin hoitajaa ja marssin taksiin. Taksissa kuski kysyi, että mikäs sinun nimi, johon vastasin, että Jutta. Ahaa, sano kuski, kertoi että tämä Kela kyyti oli tilattu Jukka nimellä ja siitähän riitti ruotimista. Matka sujui taas mukavasti poristen. Olin kotipihassa ilta kymmeneltä maksoin kyydin ja hiivin sisälle ja musta farkkumersu lähti paluumatkalle kaupunkiin.

Kotona oli ihanan rauhallista. Poika oli nukkummassa, minä aloin iltatoimiin ja kertomaan mitä oli tapahtunut reilun parin tunnin aikana. 
Jutta

sunnuntai 28. elokuuta 2016

KESÄN SATOA PAAVALINPOLULLA

Kesä on loppusuoralla ja syksyn kirkkaat ja kuulaat päivät lähestyvät. Edellisen kerran kirjoitin, kun perunoita pantiin maahan kesäkuun alussa ja naurista kylvettiin. Nyt on satoa vaikka kuinka paljon, toisillekin annettavaksi.

Punaiset viinimarjat on jo mehustettu ja hilloakin keitetty. Nyt on mustien viinimarjojen vuoro ollut jo toista viikkoa päästä pakasteeseen. Niitä on nyt aivan mahdoton ja marjat ovat isoja ja kypsiä.

Sitten on tilliä ja persiljaa, salaattia myös! Minullahan on vain laatikoissa kasvamassa näitä, mutta silti sato on runsas. Ystäviltä on saatu harvennusporkkanoita, punajuurta ja erilaisia sipuleita. Tämä aika on yhtä juhlaa!!



Syötävää löytyy myös luonnonkasveista. Nokkosta olen kuivannut kuivurissa jo alkukesästä saakka ja nyt on ollut vuorossa nokkosen kukkanorkot. Nokkonen on seitsemän kertaa rautaisempi kuin pinaatti, C -vitamiinia siinä on yhtä paljon kuin mustaherukassa ja viisinkertainen määrä appelsiinin verrattuna, kalsiumia taas kolme kertaa enemmän kuin maidossa. Mineraalisuoloja nokkosessa on enemmän kuin missään muussa Suomessa kasvavassa kasvissa. (Katariina Vuori, Nokkonen)

Siankärsämöä kasvaa pihassa ihan kiusaksi saakka, mutta sitäkin on koko kesän ajan leikattu mausteeksi salaatteihin ja muihinkin ruokiin. Siankärsämö on muuten tämän vuoden rohdoskasvi. Ja se on myös kauppayrtti.

Nyt on niin paljon pihapiirissä kerättävää,  ettei oikein ehdi metsään. Kohta alkaa puolukkakausi, vai jokohan se alkoi! Sieniäkin vielä kerätään.

Terveisin Kirsti Paavalinpolulta

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Anteeksi ja kiitos



Minun blogini piti ilmestyä viime maanantaina. Kyllä, minä muistin sen. Muistin vuoroni koko heinäkuun kantaessani heinäpaaleja usvan noustessa peltojen ylle, helteen pehmittämien hillojen hajotessa käsiini, raivatessani aina niin tiheää pajukkoa. Muistin ja mietin blogin sisältöä ja pyörittelin ajatuksia mielessäni. Kuinka mukavaa ja helppoa asioiden miettiminen onkaan fyysisen työn lomassa. Kesälomalla mietin, mistä johtuu, että vaikka herään aamulla viideltä hillaan ja teen koko päivän fyysistä työtä iltahillastukseen saakka, en ole väsynyt. Olo on hyvä ja luova. 

Blogi oli päässä valmiina kirjoitettavaksi, kun työt maanantaina alkoivat.  Siihen se luovuus loppuikin, tekstiä ei enää syntynyt. Muutaman päivän kuluttua töiden alkamisesta huomasin, että olo oli jo nuutunut. Kotiin tullessa ihmettelin, miten kodin huoltaminen ja arjen pyöritys voikaan onnistua töiden lomassa, kun mihinkään ei enää tuntunut olevan aikaa. Kaikki ylimääräinen oli työlästä, jo mustikkaan menokin iltasella tuntuu suoritukselta.   

Ihminen on luotu liikkumaan, ei istumaan kahdeksaa tuntia päivässä. Hokema on meille kaikille tuttu, mutta miksi työelämä ei ole muuttunut tämän tiedostamisen myötä.  Tietyt ammattiryhmät joutuvat tekemään liiankin fyysisesti raskasta työtä ja ääripäänä ollaan me istumatyöntekijät. Itse istun tietokoneella, palavereissa ja tapaamisissa tai autossa ajellen parhaimmillaan päivänkeikan Utsjoelle. Miksei työnmuotoja  kehitetä siten, että työpäivän aikana saisi myös liikuntaa. Ehkä Posti onkin edelläkävijä. Aiemmin autossa istuvat posteljoonit on laitettu ruohoa leikkaamaan ja saatu näin työpäivään liikuntaa ja vaihtelua. Tuntuu mahdottomalta, että työpäivän jälkeen ehtisi liikkumaan niin paljon, kuin roppa oikeasti vaatii. Kaikesta huolimatta on oltava kiitollinen, että on töitä mitä tehdä.
 
Vaikka kirjoitukseni on viikon myöhässä ja esillä vain hetken, haluat tässä yhteydessä vielä kiittää teitä kaikkia Vuoden pelkosenniemeläinen –tittelistä. Se ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Olen kokenut alavirettä ja tuntenut epäonnistuneeni joissakin asioissa, mutta palkitseminen tuo toivoa ja kannustaa jatkamaan. Pelkosenniemi on minulle koti ja toivon pystyväni tekemään oman osani alueen elinvoiman ja viihtyvyyden lisäämiseksi. 

Kunnassamme on lukemattomasti kiitoksen ansaitsevia ihmisiä. Näin juhlavuotena on erityisesti mielessäni olleet ne ihmiset, jotka ovat tehneet valtavan työn rakentaessaan Pelkosenniemen kuntaa. Muun muassa ne emännät ja isännät, jotka ovat sodan jälkeen lyöneet kuokan koskemattomaan metsään ja alkaneet raivaamaan asutustiloja ja kaiken työn lomassa kasvattaneet usein monipäisen lapsikatraan. Pelkosenniemeä ei olisi ilman heitä. Raa´alla työllä on rakennettu se vauraus ja kunta, jossa me saamme nyt olla ja nauttia. Meidän tehtävä on muistaa ja kunnioittaa, ylläpitää ja kehittyä ajassa menettämättä alueen erityisyyttä ja identiteettiä.

Olen Annika Kairalasta

torstai 28. heinäkuuta 2016

Juhlaristeily ja juhlaviikko



Kemijoki on entisinä aikoina ollut se kulkuväylä, jota pitkin ihmiset ovat liikkuneet niin kesällä ja kuin talvellakin. Sata vuotta sitten kunnan itsenäistymisen aikoihin oli kesäisin säännöllistä höyrylaivalaivaliikennettä Kemijärveltä Pelkosenniemelle.  Kuuluisin oli oikein matkustajalaivaksi rakennettu Aalto-laiva. Laivaliikenne Kemijoella oli alkanut 1900-luvun alkuvuosina, jolloin suuret metsätyömaat vilkastuttivat kauppaa ja liikennettä. Maantietä Kemijärveltä Pelkosenniemelle ei ollut. Se   valmistui vasta 1930-luvun puolivälissä ja samalla myös matkustajalaivaliikenne loppui.

Eläkeliiton Pelkosenniemen yhdistys osallistui kunnan 100-vuotisjuhliin järjestämällä kaikille avoimen juhlaristeilyn Kemijoella välille  Oinas - Pelkosenniemi  Lasse Ketosen M/s Ahti-laivalla. Osallistujien (noin 60)  ikähaitari oli vuodesta yli 80 vuotiaisiin. Joukossa  naapurikuntalaisia ja kotiseudullaan vierailevia kesälomalaisia.

















 Kemijärveltä Oinaalle tuli liki 50 matkustajaa, ja Oinaalta Pelkosenniemelle noin 60. Oinaan koululla paikallinen kyläyhdistys tarjosi makoisat retkimakkarat ja kampanisukahvit.

Kauniissa kesäsäässä laivan kannelle syntyi keskusteluryhmiä, joissa muisteltiin entisiä aikoja ja yritettiin löytää niihin liittyvät paikat jokivarresta.  Keskusteluissa löysivät ennen toisilleen tuntemattomat sukulaisetkin toisensa. Päivittäinen joen ylitys veneellä oli tuttua Puistolasta mukaan tulleille Arvolan sisaruksille, joiden lapsuudessa ja nuoruudessa ei ollut autotietä Kemijoen itäpuolella.

Mukana taisi olla henkilöitä, jotka  olivat olleet mukana  uitossa (päättyi v.  vuonna 1991).Matkan varrella ohitettiinkin Autioniemessä ollut uiton vastuu, jossa puut puomitettiin pyräisiin hinaajilla Kemijärven yli kuljetettavaksi. Kiemunkivaaran kohdalla olevan Talviaissaaren pohjoispään kautta on muinoin kulkenut  Kemin Lapin ja lannan raja. Siinä on nykyinen kuntaraja.

Monelle oli elämys katsella  tuttua jokimaisemaa joelta käsin, oli se vanhaa lapsuuden aikaista tai nykyistä kotimaisemaa. Erityisesti Saunavaaran seutu on  ollut elämys  kirjailija ja toimittaja I. K. Inhallekin matkatessaan Kemijokea pohjoiseen 1800-luvun lopulla.
Saunavaaran Alimmaisen ranta-aitta on ollut jo I.K. Inhan
 matkatessa alueella 1800-luvun lopulla.

Mairisaaren jälkeen ilmestyi horisonttiin Teeriselän takaa näkyvä kirkon torni ja pian Valopilkku-siltakin. Pelkosenniemen laiturissa purkautui laivasta tyytyväisiä matkalaisia. Kaikin puolin onnistunut reissu.
Laivarannassa purkautui iloinen matkaseurue. Torilla vielä ostettiin simaa ja munkkeja.

Kiitos  kapteenille ja mukana olleille sekä kunnalle!




*****************************************
Juhlaviikko jatkui. Salit ja torit olivat täynnä.

Käy katsomassa kuvia julkiselta Facebook-sivuilta:


Seuraavana päivänä oli vuorossa teatteriesitys Naavassa kunnallisen keskikoulun saamisesta Pelkosenniemelle. "Kaivaako Oppinut ojaa?" Onnistunut esitys sisälsi ajankuvauksia, jotka toivat mieleen sen, miten lapsuuden kotikunnassa otettiin mallia Pelkosenniemestä keskikoulun saamiseksi ja saatiinhan se.
Toripäivän juhla musiikkiesityksineen oli upeaa seurattavaa. Juhlat  päättyivät sunnuntaina kantelekonserttiin kirkossa.

Kaikissa juhlaviikon tapahtumissa oli vahvasti läsnä kotiseuturakkaus,  olihan esiintyjissä  useita Pelkosenniemeltä maailmalle lähteneitä. Juhlissa näkyi myös voimakas yhdessä tekemisen meininki ja yhteisöllisyys.

Yhteisöllisyys on yhteiskuntaa ylläpitävä voima. Sitä se on täällä Pelkosenniemelläkin!

 
Kuva Matti Hulkko


Kiitos järjestäjille ja onnittelut  Annikalle, vuoden pelkosenniemeläiselle!


Onnea 100-vuotiaalle kunnalle!

Marja-Liisa



..


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Löydätkö tien Niemen kirjastoon?


 
 
 
 
 
 
Sompion kirjaston Pelkosenniemen toimipiste toimii nykyään keskellä kirkonkylää Pelkosenniemen kunnanvirastolla, osoitteessa Sodankyläntie 1 A. Kunnantalon aulaan tultuasi pääset heti kirjaston lehtilukusalliin. Siellä voi lukea päivän sanomalehdet tai tutustua eri alojen aikakauslehtiin. Uudet lehdet ovat näkyvillä lehtikaappien ovissa ja vanhemmat lehdet löytyvät kaappien sisäpuolelta. Niitä voi myös lainata.

 
Lehtisalissa voi istuskella ja vaihtaa kuulumisia. Se on nyt myös äänestyspaikka. 100-vuotiaan kunnan vuoden 2016 pelkosenniemeläistä voi äänestää 18.7.2016 saakka. Kunnantalon aulassa on lisäksi erillinen nurkkaus, jossa voi käyttää tietokonetta ja tulostinta.
 

Kun lehdet on luettu, voitkin astua kirjastosalin puolelle, entiseen valtuustosaliin. Heti ovensuusta alkaa lastenosasto, jossa on kuvakirjoja, lasten ja nuorten romaaneja, sarjakuvia sekä tietokirjoja eri aloilta. Fantasia- ja tieteiskirjat ovat peräseinällä aikuisten fantasiakirjojen vierestä. Lasten osastolla on myös dvd-elokuvia sadepäivien varalle ja äänikirjoja vaikkapa loman automatkoille.
 



 
Aikuisten puolelta löytyvät heti kesän uusimmat ja kuumimmat kirjat niille varatusta hyllyköstä. Ja tietysti on tutkittava ne muiden lainaajien vasta lukemat kirjat palautuskärrystä. Dekkareista on hyvät valikoimat niin kotimaisten kuin ulkomaisten kirjoittajien tekeminä. Romaanien joukosta on erikseen laitettu esille eräkirjat ja sotakirjat. Isotekstisiä kirjojakin on jonkin verran.


Tietokirjallisuudesta on kirjastoon valikoitu jonkin verran entisen kirjaston kirjoista, mutta suuri osa on uusia kirjoja. Äänikirjojen suosio kasvaa koko ajan ja niitä kuten elokuviakin on myös aikuisten puolella saatavilla.


Kirjasto on avoinna koko kesän


Kirjaston aukioloajat ovat vanhat tutut. Alkuviikosta maanantaina ja tiistaina kirjasto on avoinna iltapäivisin klo 13 – 19, keskiviikkoisin klo 13 – 17 ja loppuviikosta torstaisin ja perjantaisin aamusta alkaen klo 9.00 – 15. Lehtiä voi lukea myös kunnanviraston aukioloaikoina, maanantaista torstaihin klo 8.00 – 16.00 ja perjantaina 8.00 – 14.45. Lehtien lainaaminen onnistuu vain kirjaston aukioloaikoina. Kirjasto on avoinna silloinkin, kun kunnanvirasto on kiinni heinäkuun kolme viimeistä viikkoa 11.7. – 31.7.2016.
 
 
 

Pelkosenniemen kirjaston ankea talvi on ohi. Huonon sisäilman pilaama vanha kirjasto toimii nyt kirjavarastona. Sieltä haetaan asiakkaiden tarvitsemia kirjoja kerran viikossa, keskiviikkoisin. Kirjat puhdistetaan ennen lainausta. Myös Lapin kirjastojen hyvin toimiva kirjavarausjärjestelmä takaa kirjojen saatavuuden. Kirjoja toimitetaan niin Sompion kirjaston muista toimipisteistä, Sodankylästä ja Savukoskelta, kuin muualtakin Lapista.

 
Kirjastosta löytyy tietysti myös työntekijä lainaustiskin jommaltakummalta puolen. Hän opastaa ja auttaa mielellään kirjojen ja muun kirjastoaineiston varaamisessa, etsimisessä ja muissa kirjastoon liittyvässä asioissa. Lainaustiskiltä voit napata myös Kirjasto-lehden ilmaiseksi iltalukemiseksi.
 
Terveisin Kaisu