Muutimme Pelkosenniemelle elokuun lopussa 1965 , olin valittu kansalaiskoulun puutyön opettajaksi. Kuntaan oli juuri valmistunut uusi punatiiliverhoiltu koulurakennus , jossa toimi kunnallinen keskikoulu ja kansalaiskoulu sekä kirjasto pienemmissä tiloissa kuin nykyvuosina. Nythän tämä koulurakennus on tullut elinkaarensa päähän ja odottelee varmaankin purkupäätöstä. Kunnassa oli kyläkoulut käytössä ja oppilaita oli runsaasti , kansalaiskoulussakin oli parhaimmillaan kolme rinnakkaisluokkaa (A , B ja C) ja alkuaikoina kaksi luokkaa (7 ja 8), myöhemmin tuli vapaehtoinen 9 luokka joka sitten säädettiin pakolliseksi.
Keskikouluun oli pääsykokeet ja oppilaita tuli myös Savukoskelta. Keskikoulussa oli kolmannella luokalla pari tuntia käsitöitä jota pojille opetin. Koska koulukuljetuksia ei ollut , niin sivukyliltä tulleet asuivat oppilas-asuntolassa tiukan kurin alaisuudessa. Opettajia oli kansalaiskoulun- ja keskikoulun virkanimikkeen alla. Opettajain huone oli yhteinen ja koulun muitakin tiloja käytettiin joustavasti. Molemmilla koulumuodoilla ja kansakouluilla oli oma johtajansa ja johtokuntansa sekä koko kunnan koulujärjestelmää hoitava koululautakunta. Koululautakunnassa piti olla kaksi opettajajäsentä.
Valtion varoilla rakennettiin myös opettajain asunnoiksi rivitalo ("rantatalo"), johonka keskikoulun ja kansalaiskoulun opettajiksi tulleet muuttivat. Nyt tämäkin rakennus on ollut kylmillään kuten tien toisella puolen oleva vanha kaksikerroksinen ns.opettajien asuntola. Onkohan purkupäätös näidenkin kohtalo?
Vanhaan aikaan oli opettajilla tapana kasaantua vuorovuosin jokaisen luona viettämään yhteistä päivää ruokaillen ja keskustellen. Helmikuussa 1966 oli tämän perinteen mukainen viimeinen tapaaminen Aapajärven koululla Wiskarin opettajaparin luona.
Pyhätunturilla tapahtui myös 50-vuotta sitten. Kahdeksan paikallista matkailun kehittäjää perusti 1964 Pyhätunturi Oy:n ja ensimmäinen hotellirakennus valmistui 1966 kevätsesonkiin. Hotelli oli rakenteilla helmikuussa kun 20-asteen pakkasessa , kuutamossa metsäsuksilla hiihtäen olimme P.J.Korhosen kanssa keskiyöllä katsomassa Tunturirallin erikoiskoetta, Kerontie ylös/alas.
Tunturin laskettelurinteellä pidettiin myös talkoita, jolloin käsikynkkää hyppimällä tampattiin rinteen pohjat laskettelukuntoon.
Talvi 65-66 oli erittäin kylmä , asunnon huoneissa oli lämpöpatterin alla lattiarajassa huurretta ja uudenvuoden aikaan oli sähköt 6-tuntia poissa 40-asteen pakkasella. Pakkasjakso kesti kolmisen kuukautta ja jokeen tuli vahvat jäät. Kevättalvella satoi paljon lunta , joka sitten suli myöhään keväällä nopeasti. Joki oli Mairisaaren kohdalla jäätynyt pohjia myöten aiheuttaen ns. jääpadon , jolloin yläjuoksulta tulevat jäät ja vesi nostivat laajalle alueelle ison tulvan. Kirkonkylä oli motissa ja kyllä mekin rantatalolla seurattiin joudummeko evakkoon.
Näihin aikoihin alkoi Pelkosenniemelläkin rakennemuutos , metsiä oli hakattu ja talojen lapset tulivat työikäisiksi eikä töitä ollut tarjolla , joten käynnistyi muuttoliike Ruotsiin. Kunnan väkimäärä pieneni joka johti kansakoulujen lakkauittamisiin ja talojen autioitumisiin.
Miksi tulimme Pelkosenniemelle? päätökseen vaikutti uteliaisuus käydä katsomassa millaista se Lappi on. Tietenkin koimme epävarmuutta jäämisestä, mutta metsästys/kalastus, välittömät ihmiset sekä tietenkin haasteet kypsyttivät ajatuksen "tänne jäädään". Kertaakaan ei haettu muualle ja toimintaa on riittänyt. Nyt olen tyytyväisenä sanonut etelän tutuille olevamme etuoikeutetussa asemassa , meillä on luonto ja hiihtokelpoinen talvi.
Pentti Pyykönen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti