Eläkeläisenä Pelkosenniemellä

Menneen tammikuun pakkasissa Saunavaaran Alimmaisen pirtin uunista. Huurrepuiden takaa pilkottaa Kemijoki ja kaukana taustalla idässä olevat vaarat. Tätä rakennusta on lämmitety jo 1800-luvulla paljon ennen Pelkosenniemen kunnan ja seurakunnan perustamista. 

Saunavaara  on yksi Pelkosenniemen vanhimmista  kylistä. Se on saanut  ensimmäiset vakituiset suomalaisasukkaat jo 1600-luvun loppukymmeninä. 

Kotimme on mieheni lapsuuden kotipaikalla Alimmaisen talon pihapiirissä. Kymmenen vuotta sitten työelämästä eläkkeelle siirtymisen jälkeen  arki on ollut  perinteisen maalaiselämän pyörittämistä. Mieheni hoitaa ympäristöä ja huolehtii puuhuollosta ja minä sisätöistä, - perinteinen työnjako. Kotiaskareiden ohella minulla on nyt aikaa kodin ulkopuolisiin harrastuksiin. Näin olen saanut tutustua oman kylän asukkaisiin ja muihinkin pelkosenniemiläisiin.Tunnen  kuuluvani tänne.

Pelkosenniemen kunnan ja seurakunnan juhlavuoden kunniaksi etsin tietoja   vuonna 1931 ilmestyneestä Suomenmaa-kirjasta. Vuonna 1920 kunnassa oli vähän yli 1200 asukasta  ja nyt vuoden vaihteessa vajaa 950, ja näistä kolmasosa on yli 65-vuotiaita.

 

Vanhuudesta puhuttaessa me ikäihmiset edustamme milloin runsaasti apua ja hoivaa tarvitsevia, milloin taas aktiivisia senioreita (= ikääntyviä vanhuspalvelulain määritelmin). Vanhus-sana on selvästi epäsuosiossa, vaikka meistä jokainen iästä riippumatta vanhenee ja todennäköisesti aikanaan tarvitsee hoivaa ja apua eli tulee vanhuspalvelulain mukaan iäkkääksi. 

Mennellä viikolla  luin Lapin Kansasta Åbo Akademin professorin Alf Rehnin Tulevaisuuden Kunta 2030-seminaarissa todenneen, että ikäihmisiä voi hoidettavien sijaan ajatella kultakaivoksena. 

- + 55 ikäluokka on taloudellinen voima, he ovat kuluttajina entistä pitempään, he lenkkeilevät, haluavat elämyksiä ja osallistuvat kulttuuritoimintaan.

Tämä pitää paikkansa myös täällä Pelkosenniemellä, sillä joukossamme on monenlaista osaamista, paljon hiljaista tietoa, monenlaisia toimijoita. Olemme veronmaksajia ja kuluttajia. Omassa lähipiirissämme touhuamme  isovanhempina, omaishoitajina.

Hyvän elämän laatu muodostuu yhdessäolosta ja yhteisöllisyydestä. Me ikäihmiset olemme sen oivaltaneet, sillä moni meistä  on mukana eri yhdistysten toiminnoissa.  Eläkeliiton paikallisyhdistys on meidän oma juttu, yli 200 jäsentä. Meille on  tärkeää yhteiset kokoontumiset  (porinakerho, liikunta- ja kädentaitokerhot) ja  retket.  Nyt olemme lähdössä teatteriin.  Meidät tunnetaan kansaloisopiston kurssien ja eri liikuntapalvelujen  suurkuluttajina.  Moni on mukana seurakunnan, SPR:n tai Eläkeliiton vapaaehtoisena. - Kunnan ja seurakunnan myötävaikutuksella kokoontumistilatkin ovat löytyneet ja liikunta-aktiviteettejä on hyvin tarjolla.

Sote-ratkaisun jälkeenkin kunnille jää perustuslain mukainen kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Ikäihmisten kannalta ennalta ehkäisevän työn vahvistaminen on erittäin tärkeää. Kysymys on mm. asumisoloista, liikunta- ja kulttuuripalveluista sekä moninaisen yhteisöllisyyden vahvistamisesta ja kumppanuuksien rakentamisesta kunnassa. Tässä työssä me Pelkosenniemen ikäihmiset haluamme olla mukana yhdenvertaisina kuntalaisina nuorempien ikäluokkien kanssa – rakentamassa  siltoja eri ikäpolvien ja väestöryhmien välille.

Tehkäämme yhdessä eri ikäryhmät ja päättäjät vuodesta 2016 Pelkosenniemen juhlavuodesta, hyvä vuosi!

Marja-Liisa Oinas
Otteita uudenvuoden aaton puheestani Pelkosenniemen torilla 2015/2016