sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kirjasto syntyy aina uudelleen

Herään aamuyöllä painajaiseen. Vai oliko se sittenkin totta? Ettei olisi kirjastoa… Hieron silmiäni ja yritän rauhoitella hakkaavaa sydäntäni. Kyllä, Pelkosenniemen kirjasto on ollut suljettuna jo muutaman viikon ja sitä ennenkin avoinna vain kerran viikossa.  Miten tähän on tultu?

Pelkosenniemen kirjastohan on osa Sodankylän ja Savukosken kanssa yhteistyönä toimivaa Sompion kirjastoa. Kirjasto sijaitsee vuonna 1965 rakennetussa kirjasto- ja koulurakennuksessa kylki kyljessä Niemen koulun kanssa. Jo vuosia sekä koululla että kirjastossa on kuitenkin ollut havaittavissa ongelmia, joiden lopullinen syy paljastui viime syksyn tutkimuksissa: koulu- ja kirjastorakennus on vuosikymmenien varrella muuttunut käyttäjilleen ongelmaksi. Aikoinaan modernit rakenneratkaisut ja uudet rakennusmateriaalit ovat ajan kuluessa osoittautuneet terveysriskiksi.  Maasta nouseva kosteus ja alkuperäisen tasakaton aiheuttamat vuodot ovat muhineet rakenteissa ja muodostaneet ennen niin upeasta rakennuksesta käyttäjilleen epäterveellisen tilan. Monet ovat oireilleet jo pitkään, heidän joukossaan sekä kirjaston että koulun henkilökuntaa, koululaisia ja kirjaston asiakkaita.

Vaikka kirjaston toiminta järjestetään Sompion kirjaston puitteissa, kirjastotilasta on vastuussa kunta. Ja nyt kunnan päättäjät pohtivatkin kirjaston ja koulun tilannetta ja etsivät ratkaisuja toimivan tilan löytämiseksi. Odottavan aika on pitkä. Mutta kun sydämen tykytys alkaa vähitellen rauhoittua, muistuu mieleen monta muutakin tapausta kirjaston historiasta, jolloin kirjaston toiminta on ollut vaakalaudalla.

Vaikeinta oli tietenkin sota-aikana, jolloin kirjastot jäivät oman onnensa nojaan ihmisten lähtiessä evakkoon. Pyhäjärven piirikirjasto paloi kylän mukana, Suvannon piirikirjaston hoitaja kaatui talvisodassa ja muitakin kirjastoja oli suljettuna pitkiä aikoja, kun kirjastonhoitajat olivat sotatehtävissä. Yksistään kirkonkylän kantakirjastossa katosi tai vaurioitui 270 kirjaa.

Kantakirjasto toimi pitkään pienissä tiloissa sen aikaisella kunnantalolla, kunnes 1950-luvun alussa kirjasto siirtyi tyhjäksi jääneelle vanhalle kansakoululle.  Kirjaston toiminta hiipui, koska koulutilan lämmittäminen oli kallista ja kirjaston aukioloaikaa supistettiin niin, että se oli avoinna vain perjantai-iltaisin.  Usein tiukkojen taloudellisten aikojen kohdatessa säästökohteeksi ehdotettiin kirjastoa, mutta aina löytyi kirjastolle puolustajansa. Ensimmäisinä vuosikymmeninä se oli kantakirjaston johtokunta, joka sai tukea valtion kirjastotarkastajilta. Ja vielä 1990-luvun alussa kirjastolautakunta luopui omista kokouspalkkioistaan, jotta Luiron kylän suositut kirjastokuljetukset voisivat jatkua.

Kirjastossa tapahtuu

Kirjasto on vuosi toisensa jälkeen äänestetty tärkeimmäksi kulttuuripalveluksi Suomessa. Ja pienillä paikkakunnilla, kuten Pelkosenniemellä, sen tärkeys vielä korostuu. Kirjojen, lehtien, elokuvien ja musiikin lainauksen lisäksi siellä voi tavata ihmisiä, lukea päivän lehdet ja paljon erialojen aikakauslehtiä. Tietokoneita voi käyttää itsenäisesti tai henkilökunnan opastuksella. Kirjastossa kokoontuu kirjallisuuspiiri, kirjoittajakoulu ja käsityökerho, siellä järjestetään kirjakahvilatilaisuuksia ja kirjailijavierailuita. Koululaisille ja suurelle osalle aikuisista kuntalaisista kirjasto on välttämätön. 

Ja kun hiihtoloma- ja laskettelusesonki taas alkaa, suuntautuu monen matkailijan ja mökkiläisen kulku iltaisin kirjastoon. Tai on suuntautunut… Toivotaan, että tänäkin vuonna siihen on mahdollisuus uusien – vaikka tilapäistenkin - kirjastotilojen myötä.

P.S. Nyt on mahdollista vauhdittaa kirjastoasiaa allekirjoittamalla 28.2.2016 asti pelkosenniemeläisten keskuudessa kiertävä kuntalaisaloite tai nettiadressi osoitteessa: http://www.adressit.com/pelkosenniemelle_uusi_koulu_ja_kirjasto.

Olen Kaisu Siika-aho, Pelkosenniemen Suvannon kylästä. Yli kolmekymmentä vuotta sitten liftasin vasara repussa Suvantoon ja kiipesin tollan katolle päreitä naulaamaan. Nyt katselen maailmaa toista sataa vuotta vanhojen valuvien ikkunalasien läpi - ja välistä myös kirjaston tiskin takaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti