Herään aamuyöllä painajaiseen. Vai
oliko se sittenkin totta? Ettei olisi kirjastoa… Hieron silmiäni ja yritän
rauhoitella hakkaavaa sydäntäni. Kyllä, Pelkosenniemen kirjasto on ollut
suljettuna jo muutaman viikon ja sitä ennenkin avoinna vain kerran
viikossa. Miten tähän on tultu?
Pelkosenniemen kirjastohan on osa
Sodankylän ja Savukosken kanssa yhteistyönä toimivaa Sompion kirjastoa.
Kirjasto sijaitsee vuonna 1965 rakennetussa kirjasto- ja koulurakennuksessa
kylki kyljessä Niemen koulun kanssa. Jo vuosia sekä koululla että kirjastossa
on kuitenkin ollut havaittavissa ongelmia, joiden lopullinen syy paljastui
viime syksyn tutkimuksissa: koulu- ja kirjastorakennus on vuosikymmenien
varrella muuttunut käyttäjilleen ongelmaksi. Aikoinaan modernit rakenneratkaisut
ja uudet rakennusmateriaalit ovat ajan kuluessa osoittautuneet terveysriskiksi. Maasta nouseva kosteus ja alkuperäisen
tasakaton aiheuttamat vuodot ovat muhineet rakenteissa ja muodostaneet ennen
niin upeasta rakennuksesta käyttäjilleen epäterveellisen tilan. Monet ovat
oireilleet jo pitkään, heidän joukossaan sekä kirjaston että koulun
henkilökuntaa, koululaisia ja kirjaston asiakkaita.
Vaikka kirjaston toiminta
järjestetään Sompion kirjaston puitteissa, kirjastotilasta on vastuussa kunta.
Ja nyt kunnan päättäjät pohtivatkin kirjaston ja koulun tilannetta ja etsivät
ratkaisuja toimivan tilan löytämiseksi. Odottavan aika on pitkä. Mutta kun
sydämen tykytys alkaa vähitellen rauhoittua, muistuu mieleen monta muutakin
tapausta kirjaston historiasta, jolloin kirjaston toiminta on ollut
vaakalaudalla.
Vaikeinta oli tietenkin
sota-aikana, jolloin kirjastot jäivät oman onnensa nojaan ihmisten lähtiessä
evakkoon. Pyhäjärven piirikirjasto paloi kylän mukana, Suvannon piirikirjaston
hoitaja kaatui talvisodassa ja muitakin kirjastoja oli suljettuna pitkiä
aikoja, kun kirjastonhoitajat olivat sotatehtävissä. Yksistään kirkonkylän
kantakirjastossa katosi tai vaurioitui 270 kirjaa.
Kantakirjasto toimi pitkään
pienissä tiloissa sen aikaisella kunnantalolla, kunnes 1950-luvun alussa
kirjasto siirtyi tyhjäksi jääneelle vanhalle kansakoululle. Kirjaston toiminta hiipui, koska koulutilan
lämmittäminen oli kallista ja kirjaston aukioloaikaa supistettiin niin, että se
oli avoinna vain perjantai-iltaisin. Usein
tiukkojen taloudellisten aikojen kohdatessa säästökohteeksi ehdotettiin
kirjastoa, mutta aina löytyi kirjastolle puolustajansa. Ensimmäisinä
vuosikymmeninä se oli kantakirjaston johtokunta, joka sai tukea valtion
kirjastotarkastajilta. Ja vielä 1990-luvun alussa kirjastolautakunta luopui
omista kokouspalkkioistaan, jotta Luiron kylän suositut kirjastokuljetukset
voisivat jatkua.
Kirjastossa tapahtuu |
Kirjasto on vuosi toisensa jälkeen
äänestetty tärkeimmäksi kulttuuripalveluksi Suomessa. Ja pienillä
paikkakunnilla, kuten Pelkosenniemellä, sen tärkeys vielä korostuu. Kirjojen,
lehtien, elokuvien ja musiikin lainauksen lisäksi siellä voi tavata ihmisiä,
lukea päivän lehdet ja paljon erialojen aikakauslehtiä. Tietokoneita voi
käyttää itsenäisesti tai henkilökunnan opastuksella. Kirjastossa kokoontuu
kirjallisuuspiiri, kirjoittajakoulu ja käsityökerho, siellä järjestetään kirjakahvilatilaisuuksia
ja kirjailijavierailuita. Koululaisille ja suurelle osalle aikuisista
kuntalaisista kirjasto on välttämätön.
Ja kun hiihtoloma- ja laskettelusesonki
taas alkaa, suuntautuu monen matkailijan ja mökkiläisen kulku iltaisin
kirjastoon. Tai on suuntautunut… Toivotaan, että tänäkin vuonna siihen on
mahdollisuus uusien – vaikka tilapäistenkin - kirjastotilojen myötä.
P.S. Nyt on mahdollista vauhdittaa kirjastoasiaa allekirjoittamalla 28.2.2016 asti pelkosenniemeläisten keskuudessa kiertävä kuntalaisaloite tai nettiadressi osoitteessa: http://www.adressit.com/pelkosenniemelle_uusi_koulu_ja_kirjasto.
P.S. Nyt on mahdollista vauhdittaa kirjastoasiaa allekirjoittamalla 28.2.2016 asti pelkosenniemeläisten keskuudessa kiertävä kuntalaisaloite tai nettiadressi osoitteessa: http://www.adressit.com/pelkosenniemelle_uusi_koulu_ja_kirjasto.
Olen Kaisu Siika-aho, Pelkosenniemen Suvannon kylästä. Yli kolmekymmentä vuotta sitten liftasin vasara repussa Suvantoon ja kiipesin tollan katolle päreitä naulaamaan. Nyt katselen maailmaa toista sataa vuotta vanhojen valuvien ikkunalasien läpi - ja välistä myös kirjaston tiskin takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti