maanantai 2. tammikuuta 2017

Satavuotisjuhlat jatkuvat

Talkootyön taidonnäyte: jäälyhdyt. Kuvat Matti Hulkko

Tori

Musikantit

Annika Kostamo

Tervetuloa Suomi 100-juhlavuosi!


Uuden vuoden juhlapuhe (lyhennelmä)
Vuosi 2017 tulee olemaan juhlavuosi. Koko vuoden ajan juhlistetaan satavuotisen Suomen syntyä, historiaa, rakentumista ja nykyhetkeä.  Eri juhlallisuuksia, tilaisuuksia ja tapahtumia tulee yhdistämään sama teema ”Yhdessä”.

Itsenäistyminen vuonna 1917 ja siihen liittyvät tapahtumat tuntuvat melko kaukaisilta. Sitä vastoin itsenäisyyden menettämisen uhka, joka leijui talvisodan ja jatkosodan aikoihin, ovat meillä paremmin mielessä. Jokaisessa suvussa on lukuisia kertomuksia, jotka liittyvät tuohon aikaan. Edesmennyt pappani kairalalainen Kauko Martin palveli jatkosodassa yhtäjaksoisesti neljä vuotta, toki välillä sotasairaalassa leväten. Kauko oli sittemmin ahne sotajuttujen kertoja ja kertoilikin tarinoita kaikille, jotka vain niistä kiinnostuneita olivat. Pahimmat tarinat hän jätti yöllisiin painajaisiinsa.   Kaikissa tarinoissa oli tekijöinä "me pojat". Ei yksittäinen sankari tai tekijä, vaan "me pojat".

Tätä samaa yhdessä tekemistä me pelkosenniemeläiset tarvitaan erityisen paljon tulevina vuosina. Kuntien rooli tulee ilmeisemmin muuttumaan merkittävästi. Maakunnan järjestämisvastuulle siirtyvät niin sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta myös monet muut aiemmin kunnan omassa päätännässä olevat palvelut. On täysin kannatettavaa, että sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa jatkossa leveämmät hartiat, jos siten saadaan turvattua myös tulevina vuosina tasavertaiset palvelut kaikille suomalaisille.

Harvaanasutulle, vähäväkiselle pelkosenniemelle, voi uudistuksessa nähdä myös uhkia. Löytyykö maakuntahallinnosta tahtotilaa järjestää palvelut lähellä kuntalaisia myös harvaan asutulla alueilla? Onko pelättävissä, että monta kymmentä sosiaali- ja terveysalan työpaikkaa siirtyy pois kunnasta, miten alueen tahtotila saadaan kuuluville maakuntahallintoon, miten alueellinen demokratia toteutuu?

Uudistuksessa on valtava määrä kysymyksiä, uhkia ja mahdollisuuksia ja pelkosenniemen päättäjiltä tarvitaankin ennakoivaa ja yhtenäistä näkemystä siitä, miten jatkossa kunta toivoisi asioiden menevän. Työ vaatii lisäksi hyviä suhteita kaikkiin naapurikuntiin ja aktiivista edunvalvontaa. Maakuntakeskukselle ei saa antaa periksi siinä, että kaikki meidän asukkaiden synnyttämä palvelutarve tarjotaan keskitetysti maakuntakeskuksesta keikkatyöläisen voimin. Asukkaiden ja raaka-aineidemme synnyttämän työn on luotava myös alueellisia työpaikkoja. Kunnat ja yritykset eivät yksistään voi ylläpitää alueen elinvoimaa, vaan isoihinkin maakunnallisiin päätöksiin tarvitaan niiden alueellisten vaikutusten arviointia.

Toinen yhdessä tekemisen henkeä vaativa urakka tulee olemaan kunnan koulu. Kunnassamme on kuusikymmentä oppilasta ja väestöennusteet näyttävät, että oppilasmäärä tulee säilymään jotakuinkin samana. Koululaisille ja koulun henkilökunnalle tulee taata hyvät ja terveet tilat. Ennen vanhaan on joka kylässä ollut omat koulut, ei siis epäilystäkään, etteikö Pelkosenniemelläkin saada tätä asiaa kuntoon. Asian eteenpäin vieminen vaatii tahtotilaa, realistiset laskelmat ja tosiasioiden tunnistamista. Energiaa ei kannata tuhlata kuntalaisten keskinäiseen kinasteluun, kuten koulun sijoituspaikan veivaamiseen, siihen näin pienellä kunnalla ei ole varaa.

Mahdollisen maakuntauudistuksen edetessä, kuntien keskeisimmiksi tehtäviksi jääkin juuri koulu ja sivistyspuolen palvelut, terveyden edistäminen, työllistäminen sekä elinkeinojen kehittäminen. Pelkosenniemellä on panostettu vuosia ennalta ehkäisevään työhän mm. aktiivisella vapaa-ajan toiminnalla ja elinkeinojen kehittämiseen on palkattu määräaikainen elinkeinokoordinaattori. Työllistämisen edistämiseen ja uuden aktiivisen roolin löytämiseen työllisyyden hoidossa, kuntaan on palkattu määräaikainen työllisyyskoordinaattori. Nämä ovat joitain niistä askeleista, joilla pyritään valmistautumaan tulevaan uudistukseen. Kunnan hallintosääntö eli johtosääntö, tullaan myös uudistamaan kevään aikana.

Yhdessä teema nousee esille myös pakolaisasiassa. Pelkosenniemi on päättänyt ottaa vastaan 20 pakolaista. He tulevat olemaan ilmeisesti Syyrian sotaa pakenevia pakolaisleirillä tällä hetkellä olevia ihmisiä.  Edesmennyt mummoni oli karjalan evakko. Hänen perheessään puhuttiin karjalan kieltä ja uskontona oli ortodoksisuus. He poikkesivat siis selkeästi valtaväestöstä. Hän eli hyvä elämän Ylitornion Pessalompolossa, mutta evakkoajan huono kohtelu oli jättäneet häneen pysyvät jäljet. Meille pelkosenniemeläisille sotaa pakenevien ihmisten ystävällinen vastaan ottaminen on tuskin vaikeaa. Täällä on totuttu erilaisuuteen ja muiden hyväksymiseen. Huonon kohtelun aiheuttaman katkeruuden sijaan voimme antaa näille ihmisille ystävyyttä.

Pelkosenniemellä on parhaimmillaan asunut lähes 3000 asukasta. Väkiluku on hiipunut mm. rakennemuutoksen ja keskittämispolitiikan myötä alle tuhannen. Kunnan asukasluku voi hyvinkin nousta tulevina vuosina, sillä kuntamme tarjoaa turvallista, rauhallista ja aitoa elämää, jossa luonto luo mahdollisuuksia niin elinkeinotoiminnalle, että harrastamiseen.  Vähäisestä asukasmäärästä ja ikärakenteesta huolimatta, kunnassa on yhteisöllisyyttä. Pienillä teoilla voi saada paljon aikaiseksi. Vuodesta 2016 on mieleeni jäänyt muutama yhteisöllisyyden helmi; koululaisten ja vanhempien mielenilmaisu paremman koulutilan vuoksi, koululaisten itsenäisyyspäiväjuhla ja joulukalenteriin liittyvä ukkotreeniläisten tanssiesitys Seon pihalla. Yksi hieno ponnistus on lisäksi tietenkin Pelkosenniemen kyläyhdistyksen ja asukkaiden 100-lyhtyä tempaus Suomen 100 -juhlavuoden kunniaksi.

Näihin mukaviin muistoihin päätän puheeni ja toivotan kaikille kuntalaisille erittäin hyvää Suomen ja Pelkosenniemen 100-vuotis juhlavuotta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti