torstai 2. kesäkuuta 2016

Kylät ja pienet kuntakeskukset eivät ole pop, eikä hip ja hop



Onko syrjäseuduilla mitään arvoa kun yhä useampi halajaa taajamiin? Miksi kylät pitäisi pitää elävänä? Täytyykö koko Suomi pitää asuttuna? Tämä teema nousee esille aika ajoin ja yhä useammin eri yhteyksissä talouden kiristyessä. Viime viikolla teema nousi esille Lapin liiton kuntapäivillä Rovaniemellä, kun tulevaisuuden kuntakuvaa mietittiin. Yhtälailla asia on keskusteluissa kunnallisella tasolla, kun palveluiden sijoitusta tai elinkeinopoliittisia linjauksia pohditaan.

Kuntapäivien asiantuntijapuheenvuoron pitänyt kuntaliiton toimitusjohtaja Jari Koskinen viittasi puheenvuorossaan kyselyyn, jonka mukaan suomalaisilla on tahtoa harvaanasuttujen alueiden elinvoiman ylläpitämiseen. Laajalti koetaan, että koko Suomen asuttuna pitäminen tuo enemmän hyötyjä kuin haittoja. Tahtotilaa on, mutta se vaatisi päättäjiltä myös tekoja, konkretiaa, tietoisia valintoja. Aivan siltä ei nyt tunnu.

Työpaikat keskitetään, tiestö rappeutuu tai ne laitetaan maksullisiksi, lehden tuloa saa jo jännittää, palveluiden ääreen saa ajaa tunti tolkulla. Koko ajan ilmassa leijuu epävarmuus; jotain ollaan taas viemässä pois. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysuudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali-  ja terveyspalvelut koko maassa, sekä vahvistaa sosiaali- ja terveyshuollon palveluja. Samaan aikaan kaikilla on tiedossa, että uudistuksen keskeisimpiä tavoitteita on säästöjen synnyttäminen. Keskusteluissa puhutaan kuntiin jäävistä tyhjistä terveyskeskuksista, josta voidaan päätellä, että pienet terveyskeskusket uhataan lopettaa ja hoito keskittää isompiin aluesairaaloihin ja yksikköihin. Onko keskittäminen asiakaslähtöistä ja yhdenvertaista? Tuoko keskittäminen säästöjä? Keskittämisen sijaan säästöjä toisi yhtenäiset tiedonhallintajärjestelmät, ennaltaehkäisevä työ, pitkät asiakkuudet jne. Viimeisin toteutuu juurikin parhaiten pienissä paikallisissa terveyskeskuksissa.

Mitä erityistä maaseudulla ja kylissä sitten oikein on? Kylät ovat syntyneet luontaisesti maisemallisesti näyttäville paikoille, pääosin viljaville jokivarsille. Uudisasukkaan silmä on levännyt rehevällä jokitörmällä, kirkkaiden ja kalaisien vesien äärellä. On uskaltanut asettua aloilleen ja turvata maahan ja sen antimiin. Tänään joet eivät ole entisellään, mutta hyvin tuotteistettuna ne voivat viehättää matkailijaa. Paikalliselle ne antavat muistoja elinvoimasta; uitosta ja lohenpyynnistä, sekä mahdollisuuden veneilyyn, kalastukseen ja uimiseen, talvella kelkkailuun ja pilkkimiseen. Virtaava vesi luo pelkällä olemuksellaan elinvoimaa, elämää ja seurattavaa. Kylien infra on rakentunut raa´alla työllä. Sitä työtä me emme ymmärrä, mutta voimme arvostaa; viljelykelpoiset pellot, tiestö, talot isoilla tonteilla, katuvalot ja kylätalot ovat valmiina. Kylät tarjoavat luonnonläheistä, rauhallista ja turvallista asumista ja ympäröivät metsät ja suot metsästys- ja marjatusmahdollisuuksia.

Kylät ja pienet kuntakeskukset eivät ole pop, eikä hip ja hop. Kuitenkin lomakausina tyhjät talot täyttyvät, kun onnelliset lomalaiset tulevat viettämään vähäiset lomapäivänsä kurjiin kyliin. Kun työura päättyy, muutetaan rakkaille kotikonneille. Matkailukeskuksiin kiidetään vielä useimmin ja nekin, joita ei kotiseuturakkaus sinne aja. Harvaanasuttu alue ja sen elinvoima ovat tärkeitä luontaistaloudesta ja matkailusta eläville, luontoarvoja ja rauhallisuutta arvostaville, kotiseutua rakastaville ja Suomen turvallisuudelle.

Mikä on harvaan-asuttujen alueiden asema tulevaisuuden kuntakuvassa? Tätä asiaa sain pohtia
Lapin Liiton kuntapäivien panelistina. Harvaan-asutun alueen aseman saa näyttämään myönteiseltä, kun vedetään köyttä yhteen suuntaan, mietitään yhdessä alueen vahvuudet ja tulevaisuuden visio ja tehdään voimakasta edunvalvontaa sekä verkostoidutaan ja asemoidaan kuntamme suhteessa muihin toimijoihin sekä tehdään itse rohkeita ja viisaita valintoja. Toisaalta näkymä on sumea kunnan tehtävänkuvan kaventuessa ja sitä mukaa päätäntävallan siirtyessä pois alueelta. Jos kaikki soten alle sisältyvät palvelut lukuunottamatta terveyden edistämistä, keskitettään ja siirretään toisaalle, menetämme merkittävän määrän työpaikkoja. Sote-palveluiden pois siirtymisellä olisi merkitystä myös kunnan yleishallintoon ja moneen muuhun työnpaikkaan. Kaiken lisäksi uudistukseen väännettiin mukaan maakuntamalli, aivan kuin sotessa ei olisi ollut jo töitä kerrakseen. Maakunnan alle voi jatkossa siirtyä kunnallisia tehtäviä, joka vie taas osaltaan päätöksentekovaltaa ja mahdollisesti työpaikkoja alueelta pois. Miten harvaan asutun tai pienen kunnan väki saa äänensä kuuluville maakuntatasolle?

Oli kuva mikä hyvänsä, tuo hyvän mielen se,että yleisesti ottaen suomalaiset näkevät, että koko Suomi on tärkeä pitää asuttuna.  Se antaa uskoa, että näin myös toimitaan, vaikka välillä päätökset kertovat aivan muusta. Meidän tehtävä on tehdä näkyväksi valtakunnan päättäjille se, mitä pitkät etäisyydet käytännön tasolla arjessa tarkoittavat ja että kunnan aktiivisella elinkeinopolitiikalla ei saada ihmeitä aikaiseksi, jos valtio osaltaan vain vetäytyy.

Ei keskitetä, vaan kehitetään tasapuolisestia ja uskotaan, että harvaanasutut alueet ovat yhtä merkityksellisiä kuin muutkin elinympäristöt. Sen me tällä asuvat tiedämmekin.

Olen Annika Kairalan kylästä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti